Paraurheilija Hanna-Maria Sariluoto treenaa ja kisaa kahden lajin parissa – päälajina hänellä on istumalentopallo, jossa hän pelaa maajoukkuetasolla; lentopallon rinnalla Sariluoto pelaa myös sulkapalloa.
”Istumalentopalloon tutustuin ensimmäistä kertaa jo nuorena, kun osallistuin amputoiduille lapsille ja nuorille suunnattuun tapahtumaan ja siellä kokeiltiin lentistä. Myöhemmin kun muutin Tampereelle opiskelemaan, menin mukaan istumalentisporukan treeneihin ja tykästyin lajiin ja ihmisiin sen parissa”, kertoo Sariluoto.
”Sulkapallo on enemmän sivulajin roolissa, mutta sitä olen pelaillut pienestä pitäen. Jo lapsena kävin pallottelemassa vanhempieni kanssa mutta syvempi kipinä tähänkin lajiin syntyi Tampereella, josta löysin vammaissulkapalloryhmän. Ryhmän kautta päädyin kokeilemaan myös lajin parissa kisaamista, ja se on sujunut aika mukavasti”, iloitsee Sariluoto.
Kalenteri täyttyy treeneistä ja kisoista
Sariluodon kalenteri täyttyy työn lisäksi lentopallo- ja sulkistreeneistä ja kisoista. ”Korona tietysti muutti tavanomaisia treenisuunnitelmia, mutta tavallisesti istumalentisporukan kanssa meillä on pari harjoitusta viikossa ja sulkista treenaan kerran viikossa. Parisen kertaa viikossa teen kuntosalitreenin ja kehonhuoltoa. Nyt korona-aikaan meillä on ollut lentisjoukkueen kanssa yhteiset kehonhuoltotreenit videon välityksellä. Viikonloppuisin on monesti kisoja tai leirejä, joten vapaa-ajan haasteita minulla ei kyllä ole”, nauraa Sariluoto.
Urheiluopistosäätiöltä saamansa apurahan Sariluoto käyttääkin harjoitus- ja leirikuluihin. ”Apurahalla olen saanut katettua kaikenlaisia kuluja leirimatkojen ja -majoitusten sekä välineiden ja kehonhuollon osalta. Tuki on tullut kyllä tarpeeseen ja hyvään käyttöön – hienoa että Urheiluopistosäätiön kaltaiset toimijat tukevat meitä urheilijoita”, kiittelee Sariluoto.
Kilpailutoiminta molempien lajien parissa on Sariluodon mukaan melko aktiivista: ”Sulkiksen osalta pelataan neljän osaturnauksen cup ja lisäksi SM-viikonloppua. Istumalentopallossa kotimaassa pelataan sekä miesten että naisten SM-sarjoja ja ykköstasolla sekasarjaa. Lisäksi yksittäisiä turnauksia järjestetään säännöllisesti – kesällä pelataan myös rantalentisturnaus! Näiden lisäksi on tietysti maajoukkueen tapahtumat, joista yhtenä esimerkkinä on EM-kisat lokakuussa Turkissa, jotka toivottavasti voidaan järjestää”.
Sulkapallossa Sariluoto on toistaiseksi kisannut vain kotimaan kentillä. ”Tulevaisuudessa olisi kiva päästä joskus kansainvälisiin kisoihin, mutta tällä hetkellä tavoittelen menestystä kotimaan kilpailuissa”, hän kertoo. ”Isona haaveena minulla olisi päästä osallistumaan paralympialaisiin istumalentopallossa, mutta se haave on vielä aika kaukainen ja vaatisi esimerkiksi EM-kisojen voiton meiltä”.
Sariluoto rohkaisee kaikkia mukaan harrastamaan
Sariluoto on itse päätynyt molempien lajiensa pariin menemällä rohkeasti mukaan paikalliseen vammaisurheilutoimintaan, ilman sen kummempaa kokemusta tai taustaa. ”Aloitin itse lentopallon ihan nollasta, sulkista olin pelaillut rennosti nuorempana. Jos paraurheilu yhtään kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tulla rohkeasti mukaan kokeilemaan! Lajien parissa on tosi mukavaa porukkaa ja kaikki ovat tervetulleita ikään, sukupuoleen tai vamman laatuun katsomatta. Paraurheilun parissa on paljon etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia ja maajoukkueisiinkin on hyvät mahdollisuudet päästä”, kertoo Sariluoto.
Istumalentopallon pariin Sariluoto toivottaa tervetulleeksi myös vammattomat tai pienemmistä vaivoista kärsivät: ”Lentistä voivat hyvin pelata myös vammattomat, joita monissa joukkueissa onkin mukana. Istumalentis sopii myös esimerkiksi niille, jotka eivät vaikkapa polvivamman takia voi pelata tavanomaista lentopalloa – lajista ei siis tarvitse luopua kokonaan!”
