Lappeenrannasta kotoisin oleva kilpakävelijä Veli-Matti ”Aku” Partanen harrasti lapsuudessaan aktiivisesti jääkiekon, jääpallon ja jalkapallon lisäksi yleisurheilua, jonka parissa lajikirjo oli vielä nuorella iällä laaja. Partasen ollessa 9-vuotias, aukesi mahdollisuus osallistua yleisurheilun piirinmestaruuskisoissa 600 metrin kävelyyn; lajiin, jota Partanen ei koskaan ollut kokeillut.

Lajikokeilu osoittautui menestyksekkääksi – mestaruuden ja piirin ennätyksen lisäksi kisa sytytti kipinän kilpakävelyyn. Lopullinen lajivalinta ei kuitenkaan heti ollut selvä, vaan muut yleisurheilulajit, jäälajit sekä erityisesti jalkapallo pysyttelivät vielä pitkään Partasen harrastuksissa. Kilpakävely sinetöityi Partasen päälajiksi ja harjoittelu vakavoitui ja muuttui tavoitteelliseksi vuonna 2007 kisattujen alle 18-vuotiaiden MM-kisojen jälkeen.

Monipuolinen laji vaatii kurinalaisuutta ja sitkeyttä

”Kilpakävely on siitä erikoinen laji, että kävelijän täytyy olla samaan aikaan sekä nopea että kestävä. Kilpakävelijällä askeltiheys eli frekvenssi on samaa luokkaa kuin 400 metrin juoksijoilla, mutta suorituksen pituus on moninkertainen. Nopeuden ja kestävyyden lisäksi kävelytekniikan tulee olla viimeistä piirtoa myöten kunnossa”, tiivistää Partanen. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi kävelijältä vaaditaan Partasen mukaan myös raudanlujia henkisiä ominaisuuksia: ”Kävelijän tulee olla sitkeä, kurinalainen ja täydellisen sitoutunut. Lannistua ei saa – kävelyssä tuloksia ei tule nopeasti, joten töitä täytyy jaksaa tehdä pitkäjänteisesti.”

Vapaa-ajallaan taiteen ja kirjojen parissa mieltään lepuuttava Partanen näkee itsessään kaikki lajissa vaadittavat ominaisuudet, mutta kehitettävää toki aina löytyy. ”Kävelytekniikka ei oikeastaan koskaan ole valmis, joten siihen täytyy keskittyä jatkuvasti. Samalla aerobista kestävyyttä tulisi kehittää vieläkin kovemmaksi jotta 50 km:n kävelyn ennätys olisi mahdollista saavuttaa”, summaa Partanen.

Tavoitteena olympialaiset ja työ lajin parissa

”Kävelijäksi olen vielä melko nuori – ikäni puolesta minun olisi mahdollista tähdätä vielä ainakin kaksiin seuraaviin olympialaisiin. Ne ovat luonnollisestikin tavoitteitani urheilullisesti. Samalla toivon, että pystyn lisäämään lajin tunnettuutta, innostamaan nuoria lajin pariin ja antamaan heille sellaisia oppeja joita olen itse saanut kokeneemmilta kävelijöiltä”, kertoo Partanen.

Urheiluopistosäätiöltä saatu apuraha on ollut Partasen mukaan merkittävä tuki harjoittelussa tänä vuonna. ”Pajulahteen keväällä valmistuneet alppimajat ovat olleet mahtava lisä harjoitteluun, sillä ne mahdollistavat vuoristo-olosuhteiden kaltaisissa puitteissa majoittumisen ilman matkustelua kohteisiin, joissa tällaiset olosuhteet luonnostaan on”, kiittelee Partanen.

”Ylipäätään säätiön kaltaiset tukijat ovat erityisesti nuorille urheilijoille tärkeitä. Loppujen lopuksi ei usein vaadita mitään valtavia rahapotteja, jotta jo jonkinlaisia satsauksia pystytään tekemään. Yksi leirimatka tai valmentajan saaminen treenileirille mukaan saattaa olla käänteentekevä juttu nuoren urheilijan uralla”, toteaa Partanen.