Parapingispelaaja Aino Tapola tähtää päävastuksena peittoamiseen ensi syksyn EM-kilpailuissa

Aino Tapola on ensimmäinen suomalainen naispöytätennispelaaja, joka on edustanut maataan paralympialaisissa. Viimeistään vuoden 2022 MM-kilpailuissa Espanjan Granadassa Tapola osoitti kuuluvansa lajinsa kärkipelaajiin selvittämällä tiensä loppukilpailuun asti. Finaalissa kullan vei kuitenkin Tapolaa yli 20 vuotta vanhempi, kokenut puolalainen Dorota Buclaw.

Buclawin Tapola nimeääkin kovimmaksi vastustajakseen tällä hetkellä. Tapola kilpailee vaikeavammaisten luokassa, jossa fyysinen voima ei ole kilpailuvaltti. Sen sijaan taktikointi ja loppuun asti hiottu tekniikka ovat ne, joilla pelejä huipputasolla ratkaistaan.
”Rutiinista ja kokemuksesta on eniten hyötyä peleissä. Omia lyöntejä ja siirtoja pitää harkita paljon tarkemmin kuin lievemmin vammaisilla tai kävelevillä. Siksi luokassani huippujen keski-ikä on melko korkea”, itse vasta 25-vuotias Tapola kertoo. 

Halu kilpailla vaikutti siihen, että Tapolan lajiksi valikoitui juuri parapöytätennis

Tapola on harrastanut käytännössä koko elämänsä kilpaurheilua. Pyörätuoliin hän joutui loukkaannuttuaan vakavasti 15-vuotiaana, kun hän harjoitteli uimahyppyä Mäkelänrinteen uimahallissa. Ennen onnettomuutta Tapola oli pelannut menestyksekkäästi pesäpalloa ja voittanut siinä jo useita palkintoja eri joukkueissa. 

Neliraajahalvauksesta huolimatta Tapolalle oli selvää, että urheilu jää tavalla tai toisella osaksi elämää. Ennen kuin lajiksi valikoitu parapingis, Tapola kokeili myös pyörätuolirugbyä. Pelaajamäärät olivat kuitenkin niin pieniä, että kilpailukykyistä maajoukkuetta oli vaikeaa saada kasaan.
”Siksi päätin alkaa etsimään yksilölajia. Halusin lajin, jossa voin kilpailla ja korkealla tasolla”, hän kertoo.

Aino Tapola

Taloudelliset haasteet heikentävät vaikeavammaisten urheilijoiden asemaa

Tapola on asettanut itselleen kovat tavoitteet, ja suurin unelma onkin kirkkain mitali paralympialaisista, mahdollisesti jo vuonna 2024 Pariisissa. Ainakaan valmennuksen tasosta menestyminen ei jää kiinni.
”Valmentajani Martti Autio on todella kokenut, eikä koko maailmassa ole varmaankaan toista, jolla olisi näin suuri tietotaito minun vammaluokkani pelaajista. Tässä luokassa taktiikka korostuu, ja Maralla on tästä paras mahdollinen osaaminen”, Tapola kuvailee.

Tapola ja Autio ovat sopineet valmennussuhteen jatkamisesta vuoteen 2024 asti. Sen jälkeisestä valmennuksesta Tapolalla ei ole vielä tietoa.

Urheilijoiden ja valmentajien taloudellinen tuki on paraurheilussa keskimäärin todella pientä. Tapolankin valmentajat toimivat käytännössä palkatta. Osassa muita maita paraurheilijat ja -valmentajat voivat tehdä työtään puhtaaksi ammatikseen, mutta toisin kuin Suomessa, kilpailukulut jäävät paraurheilijan itsensä maksettavaksi.

”Joissain maissa paraurheilijat joutuvat kilpailumatkoilla maksamaan itsensä lisäksi avustajansa lennot, kilpailumaksut ja jopa palkan. Monella ei ole tähän varaa ja siksi vaikeavammaisten luokat ovat tähän mennessä olleet pienempiä kuin muut ja mahdollisuudet matkustaa, kilpailla ja urheilla vaikeampia kuin lievemmästi vammaisilla”, Tapola huomauttaa.

Tapola itse on ottanut paraurheilijoiden yhdenvertaisuuteen kantaa mediassa, omilla sosiaalisen median tileillään sekä Paralympiakomitean urheilijavaliokunnassa. Suuret muutokset odottavat vielä tuloaan, mutta Tapola tahtoo olla tulevaisuuden suhteen toiveikas.
”Vaikka suurta kehitystä ei olla vielä nähty, jostain sekin kielii, että omaan luokkaanikin putkahtelee koko ajan uusia naispelaajia”, hän on huomioinut.

Menestyksen eteen tarvitaan kovaa harjoittelua, leirejä ja kilpailukokemusta

Parapöytätennisuransa ohella Tapola on valmistunut yo-merkonomiksi ja suunnittelee valtiotieteiden yliopisto-opintoja. Tällä hetkellä urheilu-ura on kuitenkin se, johon Tapola aikoo keskittyä täysillä.
”Ehkä tulevaisuudessa voisin olla ammatissa, jossa voisin edistää vammaisten yhteiskunnallista asemaa”, hän pohtii.

Parhaan menestyksen takaamiseksi tarvitaan kovaa treenaamista, leirejä ja lukuisia kilpailuja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Vuodesta 2022 asti Tapola on ollut osa Urheiluopistosäätiön rahoittamaa Pajulahti-teamia. 4000 euron vuosittainen taloudellinen tuki on auttanut myös Tapolaa merkittävästi uralla eteenpäin.
”Tiimin jäsenyyden ansiosta olen pystynyt käymään monilla harjoitteluleireillä niin Suomessa kuin ulkomailla, mikä on ollut kehitykseni kannalta todella tärkeää”, Tapola sanoo.

Paraurheilijana Tapolaa ajaa eteenpäin loppumaton kilpailun- ja voitonnälkä. Vuoden 2023 pääkilpailut ovat syyskuussa pelattavat EM-kilpailut Iso-Britannian Sheffieldissä. Siellä Tapola tavoittelee päävastuksensa Buclawin haastamista ja voittamista.

Seuraavan vuonna ovat Pariisin paralympialaiset, joista Tapola lähtee niin ikään hakemaan kaikkein kirkkaimpia mitaleita. Tuleviin koitoksiin Tapola lähtee luottavaisena. ”Kokemusta tulee koko ajan lisää ja sen myötä taitoni kehittyvät”, hän korostaa.