Sara Kuivisto on keskimatkojen juoksija, joka on hallinnut päämatkalla 800 metrillä sekä 1500 metrillä Suomen tilastoaikoja ja korkeimpia palkintopalleja jo useamman vuoden ajan. Kuivisto on edustanut Suomea myös kansainvälisissä arvokisoissa.

Kevät ja kesä olivat koronaviruksen takia varsin poikkeuksellisia, ja vaikutukset ovat näkyneet myös yleisurheilukentillä ja kisakalenterissa. Kuivistokin kaipasi kesällä kovia kisoja ja haastajia mitatakseen omaa tasoaan.

”Talvella oli pientä sairastelua, mutta kevät ja kesä sujuivat harjoittelun ja niiden vähäisten kisojen osalta erinomaisesti. Kaipasin vain kovaa kisaa jossa pääsisi roikottamaan ja juoksemaan kunnon mukaisen ajan – koronan takia en ole päässyt tänä vuonna parhaassa kunnossa hyvään kisaan ja mittaamaan omaa kuntoani kunnolla”, toteaa Kuivisto. ”Tärkeintä olisi saada juostua kovia kisoja, sillä yksin juoksemalla on vaikea päästä 800 metrillä alle ajan 2.03. Tavoite on loppukaudelle vielä ehdottomasti juosta oma ennätys ja Suomen ennätys 800 metrillä.”

Kuivisto kokee kehittyneensä erityisesti juoksun alkuosuudella: ”Tänä vuonna kehitys on näkynyt ensimmäisellä kierroksella, pystyn vetämään todella helpolla tunteella 58-59 sekunnin avauskierroksen pelkällä omalla vedolla. Henkisellä puolella myös olen aina kokenut olevani vahva ja pidän kilpailemisesta. 800 metrillä täytyy kaikkia ominaisuuksia kehittää käsi kädessä, sillä kyseisellä matkalla täytyy olla samanaikaisesti nopea, voimakas ja kestävä.”

Urheiluopistosäätiö tukee Kuivistoa tänä vuonna 3 000 euron apurahalla, jonka hän onkin jo ehtinyt hyödyntää Pajulahden alppimajoissa majoittumiseen. ”Apuraha tuli tuiki tärkeään käyttöön kevättalvella ja heinäkuussa. Tuki on ollut minulle tärkeä apu, jotta olen saanut harjoiteltua laadukkaasti kotimaassa ja raskaat ja pitkät matkustamiset ovat jääneet pois.  Tänä vuonna oli erityisen kätevää leireillä kotimaassa koronan takia”, kiittelee Kuivisto. 

”Tykkään olla kisapäivinä omissa oloissani”

Kisapäivät sujuvat Kuivistolla rutiinilla, vaikka päivien aikataulut ja kisojen sijainti antavatkin niihin aina omat erityispiirteensä.

”Kisapäivän vastaiset yöunet riippuvat ihan kisan aikataulusta – jos kisa on myöhään, vasta iltakahdeksan jälkeen, nukun niin pitkään kun nukuttaa, kuitenkin maksimissaan yhdeksään tai kymmeneen. Aamun kilpailuverryttely olla tehtynä noin 6 tuntia ennen kisaa, joten jos kisa on päivällä, täytyy herätyskello täytyy laittaa soimaan niin että verryttelyn ehtii tekemään”, kertoo Kuivisto. 

Entä mitä kuuluu huippujuoksijan kisapäivän ruokalistalle? ”Syön kisapäivinä kevyesti ja hyvin sulavia ruokia. Jos kisa on ennen kello kolmea iltapäivällä, syön vain aamiaisen ja ennen kisaa banaanin tai juoman. Jos startti on illalla, syön myös lounaan, mutta en päivällistä”, valottaa Kuivisto. ”Syön ennen kisaa aina jotain kevyttä, vähärasvaista ja hyvin sulavaa, mutta mihinkään tiettyihin samoihin ruokiin en ole itseäni totuttanut. Kaikkeen pitää sopeutua ja voi esimerkiksi olla, että kisareissuilla ulkomailla onkin tarjolla kananugetteja – niillä täytyy sitten pärjätä!”

Ennen kisaa Kuivisto yrittää keskittää ajatuksensa johonkin muuhun kuin suoritukseen: ”Yleensä ennen kisaa joko teen ristikoita, katson telkkaria tai teen jotakin muuta mikä vie ajatuksia hieman pois kisasta. Kilpailupäivät etenkin kaukana kotoa ovat enimmäkseen ajan tappamista. Tykkään kuitenkin yleensä olla omissa oloissa, en jaksa oikein jutella kenenkään kanssa tai vaihtaa kuulumisia muiden kilpailijoiden kanssa.”

Ennen kisaa suoritettavat verryttelyt ja rutiinit sujuvat Kuivistolla tutulla sapluunalla kisasta toiseen: ”Verryttely menee yleensä hyvin samalla kaavalla, vetojen pituudet hieman vaihtelevat tuntemuksien ja juostavan matkan mukaan, mutta pääosin verryttelyssä on melko tarkka rutiini, joka tuo itselle rauhaisan tunteen. Aloitan verryttelyn 50-70 minuuttia ennen kisaa, venyttelen ja teen irrotukset, käyn vessassa, siirryn calling roomiin ja siitä radalle ja sitten mennään!”

Kun juoksu on takana päin, on tärkeää saada energiavarastot täytettyä ja siirtää ajatuksia jo seuraavalle etapille. ”Kisan jälkeen ruokaa täytyy saada melko nopeasti, koska kisapäivänä tulee aina syötyä ja juotua aika huonosti. Koti-Suomessa kisan jälkeen ajetaan usein kotiin ja ajomatkalla pysähdytään syömään yleensä huoltoasemalle. Ulkomailla mennään syömään, pakataan kamat ja mennään nukkumaan, koska lähtö kotiin tai seuraavaan kohteeseen on yleensä aikaisin seuraavana aamuna”, summaa Kuivisto.