Paratriathlonisti Liisa Lilja on lajinsa maailmanmestari, kaksinkertainen EM-mitalisti ja olympiaedustaja, jonka tulevaisuuden tavoitteissa siintää unelma Pariisin paralympialaisista. Pajulahti-teamin urheilija valmistautuu paraikaa tämän kauden viimeiseen kisaan, marraskuun loppupuolella Abu Dhabissa käytävään maailmancupin päätöskilpailuun.

”Syyskuun vietän vielä Suomessa kun täällä on vielä kohtalaiset kelit treenata, mutta lokakuun alkupuolella lähden kuukaudeksi harjoittelemaan Espanjaan ja valmistautumaan kauden päätökseen”, kertoo Lilja syksyn suunnitelmistaan. 

Paratriathlonin kisakausi on pitkä ja raskas. ”Yleensä kisakausi alkaa huhtikuussa ja se kestää aina marraskuuhun saakka. Lajissamme on käytössä ranking-systeemi, eli urheilijan tulee osallistua tiettyyn määrään kisoja ja kerätä niistä riittävästi ranking-pisteitä, jotka oikeuttavat sitten arvokisapaikkaan. Saavuttaakseen kisapaikan täytyy siis osallistua kilpailuihin aktiivisesti ja vieläpä menestyä niissä”, avaa Lilja.

Harjoittelun näkökulmasta haasteena on onnistua pitämään hyvää kuntoa yllä koko pitkän kauden ajan. ”Kisojen välissä treenaan noin 25–30 tuntia viikossa. Vaikka tuntimäärät ovat korkeita, on runsas treenaaminen mahdollista koska iskutusta kolmessa erityyppisessä lajissa tulee vähemmän vaikkapa pelkkään juoksuharjoitteluun verrattuna”, kertoo Lilja.

Kausi ei ole pelkästään itse kisojen ja treenaamisen takia raskas, vaan myös jatkuva matkustaminen ja tavaroiden pakkaaminen ja kuljettaminen vaativat veronsa. ”Lajimme on todella kansainvälinen ja kisoja järjestetään melkeinpä kaikilla mantereilla. Matkustamisen ja aikaerorasituksen lisäksi reissaaminen on melkoista kamppeiden roudaamista, minullakin kulkevat aina juoksujouset ja pyörät mukanani”, valottaa Lilja.

Opiskelu tuo tasapainoa

Miten urheilijan kroppa oikein kestää runsasta rasitusta ja palautuu riittävästi? ”Huippu-urheilu on jatkuvaa rajoilla tasapainottelua: jos et harjoittele riittävästi, et voi menestyä ja jos taas harjoittelet liikaa etkä palaudu riittävästi, et pääse silloinkaan maailman huipulle. Moni urheilija on joskus mennyt rajan yli, minäkin. Ja niin ehkä pitääkin, jotta tietää tarkalleen missä oma raja menee”, pohtii Lilja.

Runsaalla harjoittelulla on Liljan mielestä kuitenkin oma tärkeä roolinsa palautumisessa: ”Nopea palautuminen on mahdollista juuri siitä syystä, että huippu-urheilijan pohjakunto on niin rautainen. Esimerkiksi pikajuoksijankin on tärkeää tehdä pitkäkestoista, matalampisykkeistä treeniä, koska se edistää palautumista. Matalatehoinen harjoittelu mahdollistaa sitten niiden kovien treenien tekemisen ja tuntimäärällisesti runsaan harjoittelun.”

Raskas urheilijan työn vastapainona Lilja opiskelee ahkerasti. ”Minun kohdallani urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu mainiosti ja palaudun parhaiten opintojen parissa, jossa pääsen aivan toiseen maailmaan”, kertoo Lilja, joka on koulutukseltaan biolääketieteen maisteri ja opiskelee paraikaa sosiaalityön maisteriksi. 

Opinnot tuovat Liljan elämään myös tasapainoa: ”Olen sen verran äärimmäisyyksiin menevä, että ilman opintoja treenaaminen menisi överiksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että menestyneen urheilijan elämä tulee olla tasapainossa. Ajatukset ja tekeminen eivät voi koko aikaa pyöriä urheilussa ja urheilijassa itsessään, vaan niille täytyy löytää vastapaino.”

Pariisin kisalippu vaatii vahvaa suorittamista läpi kauden

Liljan seuraava suurempi tavoite ovat Pariisin paralympialaiset elokuussa 2024. Vaikka kaksi vuotta tuntuu pitkältä ajalta, alkaa kisapaikan tavoittelu toden teolla jo ensi keväänä. ”Paikka Pariisiin haetaan jo ensi kaudella: aikaikkuna on tasan vuoden mittainen ja se alkaa toukokuun lopulla. Mukaan lasketaan urheilijan viisi parasta kilpailua, eli keskiarvo viidestä kisasta pitää olla niin hyvä, että se oikeuttaa olympiakisalippuun. Systeemi on siis raaka ja kausi tulee olemaan raskas”, kertoo Lilja.

”Lisäjännitystä tuo se fakta, että jokainen ammattipyöräilijä ja triathlonisti kaatuu pahasti keskimäärin kolme kertaa uransa aikana. Jos esimerkiksi tällainen loukkaantuminen tapahtuu vuoden aikaikkunassa, ei siitä kerta kaikkiaan ehdi toipua riittävän nopeasti. Mutta ranking-systeemi on mielestäni myös lajin suola – arvokisalippuun ei riitä yksi huippupäivä, vaan suoritusten tulee olla tasaisen vahvoja.”

Lilja kokee olevansa vahva kaikissa kolmessa triathlonin lajissa. ”Nykypäivänä triathlonissa ei voi pärjätä, jos jokin lajeista on erityisen vaikea vaan kaikki lajit täytyy olla älyttömän kovalla tasolla. Toki voi olla niin, että yhtenä päivänä joku lajeista kulkee paremmin kuin muut. Minulla ei myöskään ole yhtä tiettyä suosikkilajia, vaan se vaihtelee ihan jo vuodenaikojenkin mukaan. Esimerkiksi kesällä Suomessa on älyttömän hienoa käydä juoksu- tai pyörälenkillä mutta talvella omassa huoneessa juoksumaton tai trainerin päällä homma ei maistukaan ihan niin mahtavalta”, nauraa Lilja.

Lilja kuuluu Urheiluopistosäätiöön tukemaan Pajulahti-teamiin. ”Yksilöurheilijana on kiva kuulua johonkin ryhmään ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia, joita vain toinen yksilöurheilija voi ymmärtää. Lajien välinen yhteistyö on tärkeää ja vinkkien saaminen muiden lajien parista rikastuttaa omaa tekemistä. Yhteisöllisyys on minulle Pajulahti-teamiin kuulumisessa parasta”, tuumaa Lilja.