Keskustelu liikunnallisista johtajista on ryöpsähtänyt viime vuosina muutamaan kertaan ja aiheuttanut kiivaan keskustelun lisäksi vahvaakin vastakkainasettelua. Mutta mitä tuumaavat aiheesta suomalaiset, liikunnallisesti aktiiviset huippujohtajat? Miten he puntaroivat oman aktiivisuutensa hyödyt ja haitat ja miten he kokevat sen vaikuttavan omaan ympäristöönsä?
Tätä halusi selvittää neljän tutkijan joukko. Näin syntyi tutkimushanke ”Liikunnalliset johtajat kompleksisessa toimintaympäristössä: Tarkastelussa aktiiviliikunnan koettu vaikutus johtamistyöhön”. Tutkimushanketta rahoittaa Urheiluopistosäätiö.
Mistä idea tutkimukselle oikein lähti? ”Olen itse hallintotieteilijä ja tehnyt pääosin sote- ja turvallisuustutkimusta, mutta olen aina ollut liikunnallinen ja kiinnostunut liikunnasta, urheilusta ja ilmiöistä niiden ympärillä”, kertoo dosentti Harri Raisio, joka toimii yliopistonlehtorina Vaasan yliopiston johtamisen akateemisessa yksikössä. ”Liikuntaan liittyvän tutkimuksen tekeminen on käynyt mielessäni useasti, mutta sopivaa tutkimuskohdetta ei ole aiemmin tullut vastaan. Eräänä päivänä sain lenkillä ollessani ajatuksen – koska liikunta antaa omaan työhöni melkoisen paljon, niin energiaa kuin uusia ajatuksiakin, niin mitä se antaakaan korkeissa johtotehtävissä työskenteleville? Aihetta on tutkittu jonkin verran, mutta kuitenkin melko suppeasti. Esittelin ideani saman tien Pajulahden valmennuskeskuksen johtaja Tero Kuorikoskelle, joka innostui aiheesta ja niinpä päätimme alkaa tutkia liikunnallisia johtajia”, muistelee Raisio.
Raision ja Kuorikosken seuraan tutkimusta tekemään liittyivät myös LUT-yliopiston tutkijatohtori Tero Rantala sekä Helsingin yliopiston dosentti Mikko Rask.
Kokonaisvaltainen tutkimus intohimoja herättävästä aiheesta
Pähkinänkuoressa tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää paremmin liikkuvia johtajia sekä sitä, mistä ylipäätään on kyse, kun puhutaan aktiivisesti liikkuvista johtajista. ”Halusimme selvittää, mitä liikunta antaa johtajille yksilöinä, mitä resursseja tai voimavaroja he saavat käyttöönsä ja miten aktiivisuus heidän mielestään vaikuttaa välittömästi tai välillisesti organisaatioihin, joissa he työskentelevät. Osa haastatelluista on julkisuudessa tunnettuja, joten heidän kohdallaan olimme kiinnostuneita myös siitä, kokevatko he, että heillä on vaikutusta yhteiskuntaan laajemmin esimerkiksi sosiaalisen median kautta”, valottavat Raisio ja Kuorikoski.
Aiempien keskustelujen vastakkainasetteluja ja äärimmäisyyksiä pyrittiin Raision ja Kuorikosken mukaan välttämään: ”Tavoitteenamme oli lähestyä tutkimuksemme teemaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Usein tämä aihe synnyttää vastakkainasetteluja, väärinymmärryksiäkin, ja nostaa esiin liian yksipuolisesti ääritapauksia – niitä, jotka vievät oman suorittamisensa äärimmäisyyksiin ja saattavat odottaa sitä myös muilta. Me halusimme tehdä tutkimuksen, joka nostaa esiin tasapuolisesti niin aktiivisuuden positiiviset kuin negatiivisetkin vaikutukset, emme nostaa jalustalle tai hehkuttaa huippusuorittajia.”
Haastateltavilla monipuolinen tausta
Tutkimukseen osallistui 20 ylimmissä johtotehtävissä toimivaa, liikunnallisesti aktiivista henkilöä. Haastateltavien osalta pyrittiin monipuolisuuteen, joten he edustivat niin julkista, yksityistä kuin kolmatta sektoriakin – mukana oli muun muassa toimitusjohtajia, ministereinä toimivia tai toimineita henkilöitä, kunnanjohtaja, kenraalikunnan edustaja sekä korkeakoulun rehtori. Kahdestakymmenestä haastateltavasta 11 oli miehiä ja 9 naisia. Heidän lajivalikoimansa vaihteli aina jääkiekosta triathloniin, joogasta painonnostoon ja golfista juoksuun. Osa osallistujista urheilee kilpatasolla.
”Pyysimme alkuun haastateltaviksi muutamia meille tuttuja henkilöitä, joilta kysyimme suosituksia muiksi osallistujiksi. Muodostimme suosituksista laajemman poolin, joista valitsimme mahdollisimman monipuolisen haastateltavien joukon”, kertoo Raisio. ”Ja mikä parasta, melkein kaikki mukaan pyydetyt lähtivät todella mieluusti mukaan tutkimukseen ja kertoivat avoimesti omia ajatuksiaan aiheen tiimoilta. Vaikka haastateltavat suhtautuivat tutkimukseen positiivisesti, he olivat myös valmiita pohtimaan oman intohimonsa kääntöpuolia ja arvioimaan sen aiheuttamia haasteita”, komppaa Kuorikoski.
Jatkotutkimukset harkinnassa
Tällä hetkellä tutkimusartikkelit odottelevat julkaisua, ja tulevaisuudensuunnitelmiakin on pohdittu. ”Olemme lähettäneet tutkimusartikkelit muutamaan julkaisuun arvioitaviksi. Artikkeleiden lisäksi olemme porukalla toki miettineet myös muita tapoja hyödyntää tutkimuksen aineistoa, esimerkiksi kirjan kirjoittaminen aiheesta on ollut keskusteluissa”, paljastavat Raisio ja Kuorikoski. ”Aihe kaiken kaikkiaan on tärkeä ja mielenkiintoinen, ja meillä on monipuoliset kanavat viedä tutkimuksessa syntynyttä tietoa eteenpäin”.
”Olemme pohtineet myös tutkimuksen jatkamista – aiheen tiimoilta tutkittavaa kyllä riittää, ja matkan varrella on herännyt useita ideoita jatkotutkimuksen aiheiksi. Neljän liikunnallisen tutkijan ’koplamme’ tuskin malttaa lopettaa tutkimista näin kiinnostavasta ja omakohtaisesta teemasta”, jäävät Kuorikoski ja Raisio pohdiskelemaan.
Tutkimuksen tuloksiin tutustutaan juttusarjan toisessa osiossa myöhemmin tänä vuonna, pysy kuulolla!
