Aapo Räntilä syventyy tutkimuksessaan voimaharjoittelun yksilöllisiin vaikutuksiin

Urheiluopistosäätiö tukee 4000 eurolla Aapo Räntilän väitöskirjatutkimusta ”Individual Differences in Physiological Responses to Heavy Resistance Training”, jossa Räntilä tutkii voimaharjoittelun yksilöllisiä vaikutuksia.

Aapo Räntilä on Suomen Urheiluliiton nuorisovalmennuspäällikkö, urheiluvalmentajayrittäjä, mutta sen lisäksi myös tutkija. Ensi vuoden alussa hän aloittaa kollegoidensa kanssa tutkimusprojektin, jonka tuloksia hyödynnetään hänen väitöskirjassaan, joka perehtyy voimaharjoittelun yksilöllisiin vaikutuksiin ja eroihin.

”Idea tutkimukseen lähti ihan käytännön kokemuksistani valmentajana. Jos annan saman harjoitusohjelman useammalle ihmiselle, ei harjoittelun tuottamat tulokset ole jokaisella samanlaiset. Halusin perehtyä tämän ilmiön syihin ja vielä tarkemmin siihen, millaisin toimenpitein tätä asetelmaa voitaisiin muuttaa. Pohdin, voinko auttaa huonommin kehittyviä kehittymään paremmin. Taustalla vaikuttaa myös graduni, jota tehdessäni olin mukana projektissa, jossa perehdyttiin eroavaisuksiin yksilöiden harjoitusvasteissa. Silloin osallistujat harjoittelivat kymmenen viikon ajanjakson ja olivat harjoittelematta seuraavat kuusi viikkoa – me seurasimme mitä kehittymiselle näinä jaksoina tapahtui ja millaisia yksilöllisiä eroja tuli esiin. Tausta väitöskirjalleni on siis seurausta sekä omista kokemuksistani että jo tehdystä tutkimuksesta”, valottaa Räntilä.

Tavoitteena löytää eroavaisuudet yksilöiden välillä

Tammikuussa alkava tutkimusprojekti on iso ponnistus, johon osallistuu Räntilän lisäksi myös toinen väitöskirjaopiskelija, muutamia maisteri- ja kandiopiskelijoita sekä liuta avustajia ja ohjaajia. ”Itse tutkimusryhmään meillä on tavoitteena saada 40 henkilöä, jotka eivät harrasta säännöllisesti liikuntaa. Osallistujat jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen suorittaa 10 viikon voimaharjoittelujakson, lepää 10 viikkoa ja tekee saman harjoitusohjelman vielä uudelleen. Toinen ryhmä lepää aluksi 10 viikkoa ja tekee sitten 20 viikkoa voimaharjoittelua putkeen. Kaikki osallistujat noudattavat samaa voimaharjoitteluohjelmaa, ja kaikki tehtävät harjoitukset ovat ohjattuja ja valvottuja”, kertoo Räntilä.

Tutkimusjakson aikana suoritetaan useita erilaisia mittauksia ja seurantaa. ”Vaativin ja myös kallein näistä on lihasbiopsia. Siinä lihaksesta otetaan pieni näytepala, jonka avulla voidaan suoraan analysoida esimerkiksi lihassolujen tyyppi sekä se, millaisia muutoksia lihassolussa tapahtuu seurannan aikana. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa seurataan harjoittelemattomuusjaksojen vaikutuksia kehoon näin tarkasti”, avaa Räntilä. ”Biopsian lisäksi seurataan hermoston kehittymistä; käytännössä siis sitä, miten viesti aivoista kulkee etureiden lihakseen. Myös etureiden lihaksen kokoa ja sen kehittymistä mitataan ultraäänen avulla, ja lisäksi tehdään perinteisiä voimatestejä, muun muassa jalkaprässiä ja reiden ojennusta”.

Mitä tutkimuksella sitten oikein halutaan selvittää? ”Tarkoituksena on selvittää, toistuvatko saavutetut harjoitusadaptaatiot samalla tavalla ja nopeudella toisella harjoittelujaksolla kuin ensimmäiselläkin ja eli miten niin sanottu ”lihasmuisti” toimii – tai onko sellaista ylipäätään olemassa. Esimerkiksi, jos lihasmuisti toimii, saavutetaanko toisella harjoitusjaksolla samat tulokset nopeammin ja onko yksilöiden välillä eroja lihasmuistissa”, kertoo Räntilä.

Räntilä keskittyy tutkimuksessaan erityisesti siihen, millaisia eroja yksilöiden välillä ilmenee. Kehittyvätkö esimerkiksi ensimmäisellä harjoitusjaksolla nopeasti kehittyneet henkilöt nopeasti myös toisella harjoitusjaksolla vai onko toisella jaksolla aivan toiset henkilöt, joiden kehitys on ripeää. ”Harjoitusjakson rinnalla lepojakso ja sen aikana tapahtuvat muutokset ovat yhtä kiinnostavia: menettävätkö esimerkiksi nopeasti lihaksensa saaneet henkilöt lihasmassaa nopeasti vai onnistuvatko he säilyttämään lihakset myös passiivisemmalla jaksolla”, pohtii Räntilä. 

Kattavassa aiheessa riittää tutkittavaa ja työsarkaa

 Tutkimus on laajuudessaan merkittävä, ja sen toteuttaminen vaatii paljon resursseja.

”Säätiöltä saatu apuraha menee täysimääräisenä tutkimusavustajien palkkaamiseen. Kaikki tutkimuksessa suoritettavat voimaharjoitukset ovat valvottuja, joten tekemistä riittää useammalle käsiparille. Myös mittausten tekemiseen tarvitaan tutkimusavustajia”, Räntilä avaa.

Räntilä toivoo, että nyt tehtävä tutkimus innostaisi myös muita tutkijoita aiheen pariin:

”Tämä tutkimus on vain ensimmäinen raapaisu laajasta aihealueesta. Tutkimuksissa voidaan kerrallaan liikuttaa vain yhtä muuttujaa – joka tässä tutkimuksessa on lepojakso. Minulla on tällä hetkellä työn alla myös toinen tutkimusosio aiheeseen liittyen, ja siinä muuttujana on volyymi eli harjoitusten määrä. Toiveenani olisi, että tulevaisuudessa tehtäisiin tutkimuksia, joissa liikkuvina tekijöinä olisi muita muuttujia, esimerkiksi harjoittelun frekvenssi tai intensiteetti, elämäntavat tai ravinto. Tutkittavaa aiheen tiimoilta kyllä riittää”, päättää Räntilä.

Muut tarinat