Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa KIHU:ssa projektipäällikkönä työskentelevä Johanna Lehto käyttää tällä hetkellä vapaa-aikansa paraurheilijoiden vammojen ja sairastuvuuden monitorointitutkimuksen parissa.

Lehto kertoo päätyneensä tutkimaan nimenomaan paraurheilijoiden vammoja pienen mutkan kautta: ”Alun perin väitöskirjani piti koskea urheilijoiden vammojen ja liikehallinnan yhteyden kuvausta. Sattumoisin samoihin aikoihin minulta kysyttiin, löytyykö meiltä KiHusta paraurheiluun liityvää dataa gradutyötä varten. Eipä löytynyt, ja totesin että omassa tutkimuksessanikaan ei ole mukana yhtään paraurheilijaa. Ylipäätään paraurheilijoiden osalta on Suomessa tehty melko vähän tutkimuksia – nekin hyvin lyhyiltä tutkimusjaksoilta. Näissä tutkimuksissa oli kerätty dataa pääosin pelkästään urheilijan vammoista, eli muista sairauksista, harjoittelusta, harjoituskuormituksesta, palautumisesta tai psyykkisestä hyvinvoinnista ei dataa ollut. Lopulta päädyin kohdistamaan tutkimukseni nimenomaan paraurheilijoihin, sillä koin että sillä sektorilla tutkimus tulisi todella tarpeeseen.”

Tutkimuksen vuoden kestävä seurantajakso on alkanut ensimmäisten mukana olevien urheilijoiden osalta helmikuussa 2021. ”Kiinnostavana elementtinä seurantajakson varrella on paralympialaiset, jotka toivon mukaan järjestetään tänä vuonna. Tutkimuksessa on mukana yhteensä noin 20 urheilijaa, niin kokeneita Suomen kärkiparaurheilijoita, mutta myös nuoria maajoukkuetason urheilijoita. Nuorten saaminen mukaan on siinä mielessä hienoa, että heiltä saatavan datan avulla voidaan entistä paremmin suunnitella nimenomaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja kasvattaa nuoria kohti urheilijapolkua”, Lehto iloitsee.

Jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että tutkimus todella tulee tarpeeseen ja urheilijat ovat mieluusti mukana vähintäänkin muutamissa tutkimukseen kuuluvissa osioissa ja kyselyissä. ”Palaute urheilijoilta on ollut mahtavaa. Monet ovat kertoneet, että haluavat olla ehdottomasti mukana tutkimuksessa, jos se parantaa paraurheilijoiden asemaa ja tämä on arvokkain ja tärkein palaute minulle. Se myös osoittaa, että toimenpiteitä vaativia ongelmakohtia todella on olemassa”, toteaa Lehto.

Tutkimusdata koostuu säännöllisistä kyselyistä

Tutkimuksessa dataa kerätään urheilijoilta vuoden ajan. Heti tutkimusjakson alussa urheilijat täyttävät alkukyselyn, jonka avulla kerätään perustiedot urheilijasta. Alkukyselyn lisäksi tutkimukseen kuuluu neljä muuta kyselyä; päivittäiset ja viikoittaiset kyselyt, kuukausittain täytettävä psyykkisen hyvinvoinnin kysely sekä loppukysely. Tutkimuksessa käytetään apuna sovellusta, johon urheilija syöttää tarvittavat tiedot, mutta vaihtoehtoisesti datan voi lähettää Lehdolle myös muilla tavoin.

”Päivittäisessä kyselyssä urheilijat arvioivat itse edellisen yön unen määrän ja laadun, mielialansa sekä harjoituksen ulkopuolisen kuormituksen määrän ja kivun. Lisäksi urheilijat raportoivat harjoittelutietonsa aina heti harjoituksen jälkeen. Jotkut tutkimuksessa mukana olevista urheilijoista ovat kokeneet tämän päivittäisen kyselyn liian kuormittavaksi ja aikaa vieväksi, joten he osallistuvat vain muihin tutkimukseen kuuluviin osioihin”, kertoo Lehto.

”Viikoittaiseen terveyskyselyyn täytetään edeltävän viikon vammat sekä sairaudet. Tässä kyselyssä tiedustellaan myös, miten urheilija kokee parastatuksen määrittelevän vamman tai oireen vaikuttavan mahdolliseen uuteen vammaan tai oireeseen. On esimerkiksi tiedossa, että selkäydinvamma altistaa virtsatietulehduksille, ja meille on tärkeä kartoittaa, miten urheilija itse kokee erilaisten vammojen ja oireiden syy-yhteydet”, valottaa Lehto. 

Myös urheilijoiden psyykkinen terveydentila otetaan tutkimuksessa huomioon: ”Kerran kuukaudessa tehdään psyykkisen hyvinvoinnin kysely, jonka avulla kartoitetaan esimerkiksi stressin määrää. Tämä osio tulee erityisen kiinnostavaksi paralympialaisten myötä – mikä niiden kohtalo tuleekaan sitten olemaan. Järjestetään kisat tai ei, vaikuttavat molemmat vaihtoehdot varmasti urheilijoiden kokemaan stressiin”.

Lehto kertoo, että vuoden seurantajakson jälkeen on aika katsoa hieman ajassa taaksepäin: ”Vuoden seurannan päätteeksi urheilijat vastaavat loppukyselyyn, jossa he itse arvioivat – sovelluksesta tarkistamatta – kuinka paljon heillä on ollut vammoja ja oireita ja kuinka monta päivää he ovat olleet tämän takia harjoittelematta. Kun näitä vastauksia verrataan todelliseen sovelluksesta selviävään tietoon, pystytään kartoittamaan se, kuinka hyvin ja miten osuvasti urheilijat oikeasti muistavat vammansa ja niiden vaikutukset menneen vuoden ajalta”. 

Tavoitteena parantaa paraurheilijoiden palveluita 

Millaisia tavoitteita Lehto on tutkimukselleen sitten asettanut? ”Yksi tavoite on, että pystyisimme kohdentamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tällä hetkellähän meillä ei oikeastaan ole tietoa siitä, millaisia sairauksia ja vammoja suomalaisilla paraurheilijoilla ylipäätään on, ja millaisia tarpeita heillä on terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien ja vammojen hoitamiseksi. Jo tässä vaiheessa kerätystä datasta voidaan esimerkiksi todeta, että paraurheilijoilla ei ole tarpeeksi tietoa unesta ja palautumisesta. Tämä tieto on jo viety eteenpäin Paralympiakomitealle, ja tilannetta parantavat toimenpiteet ovat mietinnässä”, valottaa Lehto.

Lehto toivoo tutkimuksen myös parantavan paraurheilijoiden palveluita: ”Tällä hetkellä paralympiaurheilijoille on tarjolla vähemmän terveydenhuollon palveluita kuin olympiakomitean tukiurheilijoille, joten kun saamme kerättyä tarpeeksi dataa paraurheilijoiden vammoista ja ongelmakohdista yleensä, on perustellumpaa ja myös helpompaa järjestää myös heille kattavammat terveydenhuollon palvelut”.

Apuraha merkittävänä tukena tutkimuksessa

Lehto sai Urheiluopistosäätiöltä 4 000 euron apurahan tutkimuksensa tueksi. ”Apuraha on ja tulee olemaan erittäin merkityksellisessä roolissa tutkimuksen onnistumisessa. Apurahan avulla saatiin hankittua urheilijoille lisenssit tutkimukseen käytettävään sovellukseen, jolloin urheilijoiden osallistuminen onnistuu heiltä maksuttomasti. Tämä oli erityisen merkittävää, sillä uskon että moni urheilija olisi jäänyt pois tutkimuksesta, jos se olisi vaatinut heiltä rahallista panostusta tai esimerkiksi matkustamista”, kiittelee Lehto.

”Lisäksi olen pystynyt apurahan avulla lunastamaan itselleni työaikaa ja erikseen sovitusti voinut olla urheilijoihin yhteydessä ja keskustelemaan heidän kanssaan tietyistä sairauksista tai vammoista, joiden olen kokenut vaativan esimerkiksi lääkärin hoitoa tai vaihtoehtoisesti olen pystynyt konsultoimaan heitä omalla fysioterapeutin ammattitaidollani. Työaikaa tulee varmasti kulumaan myös paralympialaisten jälkeen datan purkuun ja toimenpide-ehdotusten tekemiseen”, päättää Lehto.