Helsingissä Kallion kaupunginosassa sijaitsevalla Urheilutalolla on yllättävänkin vaiherikas historia. Urheiluopistosäätiöllä on talon tarinassa erityinen rooli, sillä se toimi nykyiselläänkin merkittävän Urheilutalon perustajana.

Ajatus urheilutalosta syntyi Työväen Urheiluliitossa (TUL), jossa haave liiton omasta toimitilasta oli kytenyt aina 1940-luvulta saakka. Olympiavuonna 1952 päästiin jo siihen pisteeseen, että Helsingin kaupunki varasi liitolle tontin Helsingin Kalliosta, Helsinginkadulta. Sama vuonna 1952 tehtiin myös toinen merkittävä päätös: TUL säätiöitti varojaan. Näin syntyi Urheiluopistosäätiö, jonka hallintaan siirtyi muun muassa Pajulahden urheiluopisto. Kallion tontti ei kuulunut säätiöitettyyn omaisuuteen.

Vuonna 1953 urheilutalohanketta tukemaan perustettiin taloyhtiö Urheilulinna, jossa osakkaina olivat TUL, Urheiluopistosäätiö sekä Työväen Sivistysliitto. TUL kuitenkin irtaantui hankkeesta vuonna 1957. Silloin Urheiluopistosäätiön asiamies Eino A. Wuokko teki ripeän ratkaisun, ja Urheiluopistosäätiön valtuuksilla hän teki Helsingin kiinteistövirastolle anomuksen, jossa varatun tontin vuokraoikeus siirrettäisiin säätiön nimiin. Kaupunki suostui siirtoon.

Luksusta työväelle

Kallion kaupunginosa, jonne Urheilutalo oli suunnitteilla rakentaa, oli Sörnäisten, Vallilan ja Siltasaaren kanssa Helsingin köyhimpiä kaupunginosia. Pelkkä ajatus uimahallista ja urheilutiloista alueelle oli todellista luksusta. Työväestö asui ahtaasti – pääosa kaupunginosan asukkaista asui yhden huoneen asunnossa ilman keittiötä tai kylpyhuonetta. Suunnitellut Urheilutalon sauna- ja peseytymistilat olisivat alueen asukkaille kuin unelmaa! 

Wuokolla oli Urheiluopistosäätiön täysi luottamus edistää talohanketta. Wuokon tavoitteena oli tuoda terveyttä ja virkistystä köyhään Kallion kaupunginosaan, mutta tehdä samalla myös bisnestä. Hankkeeseen tarvittiin myös rahoittajia ja yhtiökumppaneita, ja vuonna 1958 säätiö osoitti Helsingin kaupungille 200 miljoonan markan rahoitusanomuksen sisäurheilutilojen rakentamiseksi. Kaupunkilaisten käyttöön tuleva urheilutila sai enemmistön taakseen ja Urheilutalo sai lainarahansa. Vuotta myöhemmin, keväällä 1959, alkoivat tontin louhintatyöt, heinäkuussa 1960 päästiin muuraamaan talon peruskivi ja joulukuussa 1960 juhlistettiin harjannostajaisia.

Samoihin aikoihin kun rakentaminen aloitettiin, vietiin kaupparekisteriin sekä Urheiluhallit Oy että Kiinteistöosakeyhtiö Helsinginkatu 25, joista jälkimmäinen rakensi ja omisti Urheilutalon. Urheiluhallit Oy:n omistuksessa olivat talon urheilu- ja liikuntatilat. Urheiluopistosäätiöllä oli hallussaan 51 % Urheiluhallit Oy:n osakkeista, ja sillä oli osuus myös kiinteistöosakeyhtiön osakkeista.

Säätiö keskittyy Pajulahteen

Urheiluhallit Oy:n tavoitteena oli tehdä Urheilutalosta todellinen liikkujan paratiisi. Jokaisen erillisen tilan suunnittelijoiksi pestattiin kunkin lajin asiantuntijoita, ja näin ollen palloilusali, uimahalli, keilaradat, ampumaradat kuin paini- kuin painonnostosalitkin täyttivät kriittisimmänkin harrastajan tarpeet.

Nopean startin jälkeen rakennustyöt hidastuivat, mutta tila toisensa jälkeen valmistui ja lopulta huhtikuun kuudentena päivänä 1962 vietettiin uuden uljaan Urheilutalon avajaisia! Liikuntatilaa valmistui lopulta 35 000 neliömetriä, pitäen sisällään muun muassa maan suurimman palloilusalin ison katsomotilan kera, kaksi uima-allasta ja ensimmäisen kansainväliset vaatimukset täyttävän käsipallosalin. Liikuntatilojen lisäksi kokonaisuuteen kuului myös kaksi ravintolaa sekä elokuvateatteri. 

1960-luvun loppua kohden Urheiluopistosäätiön toiminnan painopiste alkoi kallistua yhä enemmän Liikuntakeskus Pajulahden suuntaan. Kun Urheiluhallit Oy alkoi ideoida uusia liikuntapaikkainvestointeja, siirtyi säätiö hankkeista sivuun. Vuonna 1979 Urheiluopistosäätiö myi enemmistöosakkuutensa Urheiluhallit Oy:stä Helsingin kaupungille ja keskittyi täysin Pajulahden toiminnan kehittämiseen.

Kuusikymppinen Urheilutalo palvelee edelleen monipuolisesti

Urheilutalo on säilynyt toiminnaltaan hämmästyttävän samankaltaisena kuin sen avautuessa 60 vuotta sitten. ”Urheilutalosta syntyi monipuolisine tiloineen Helsingin ensimmäinen todellinen sisäliikuntapyhättö. Merkittävää on myös se, miten Urheilutalo yhdisti ennen näkemättömällä tavalla liikunnan ja kulttuurin; urheilutilojen lisäksi talossa toimi Kino Helsinki. Toimintakonsepti ja tilat ovat nykyäänkin vielä samankaltaiset – leffateatterin tilalla vain on Ryhmäteatteri”, kertoo Urheiluhallit Oy:n toimitusjohtaja Pekka Laitinen.

”Urheilutalo toimi lähtölaukauksena myös kaupungin muiden liikuntapaikkojen synnylle. Se osoitti, miten laadukkaasti ja kustannustehokkaasti urheilupalveluita oikeasti pystytään tuottamaan. Tuloksien valossa Urheiluhallit Oy:n alle liitettiin muita halleja, ensimmäisinä Kontula ja Siltamäki ja sitten Malmi, Töölö ja Pasila. Lisäksi samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös Vuosaaren Urheilutalo ja Mäkelänrinteen Uintikeskus, jossa säätiö myös oli yhtenä perustajaosakkaana”, kertoo Laitinen.

Laitisen mukaan Urheilutalo on säilyttänyt suosionsa vuosien saatossa: ”Urheilutalossa vierailee noin 240 000 liikkujaa vuodessa, eli huikea määrä kävijöitä. Luvussa näkyvät sekä kaupunkilaisten arkiliikunta ja matalan kynnyksen liikkuminen, mutta tilat ovat kovassa käytössä myös huippu-urheilun parissa. Vuosien saatossa Urheilutalossa on mitelty niin lento-, kori- kuin vesipallon sarjapeleissä ja keilattu ja uitu kilpaakin. Lisäksi nyrkkeilyn GeeBee-turnaus on järjestetty meillä yli 30 kertaa”.

Entäpä kuusikymppisen talon tulevaisuudensuunnitelmat? ”Meillä on kirkkaana tavoitteena pitää Urheilutalon tilat, laitteet ja toiminnot hyvässä kunnossa. Pyrimme totta kai kehittämään toimintaamme sekä vastaamaan kysyntään ja kilpailuun mutta perusperiaatteena on tarjota kaupunkilaisille laadukkaat ja monipuoliset tilat liikkua”, toteaa Laitinen.