Arttu Äijälä – maisteriopiskelija, koripallovalmentaja
Olen nähnyt suomalaista liikuntaa ja urheilua vuosien ajan kentän laidalta, nimittäin koripallokentän laidalta valmentajana. Alkuvuoden ajan olen päässyt näkemään liikuntaa ja urheilua myös toisen kentän laidalta. Nyt kerron kokemuksistani Urheiluopistosäätiön yli 70-vuotisen historian ensimmäisenä työharjoittelijana.
Merkittävä mahdollistaja liikunnan ja urheilun kentällä
Sadat säätiöt ja rahastot jakavat Suomessa vuosittain yli puoli miljardia euroa kulttuurin ja tieteen tueksi. Urheiluopistosäätiön tehtävä on jakaa apurahoja urheilijoille, urheiluseuroille ja -yhteisöille sekä urheilua koskevaan tutkimukseen. Viime vuonna Urheiluopistosäätiö jakoi apurahoja 538 000 euroa. Tuo on merkittävä summa suomalaiseen urheiluun ja liikuntaan, mutta tavoitteena on kasvattaa jaettavaa pottia vuoteen 2030 mennessä jopa 750 000 euroon.
Urheiluopistosäätiö on mukana mahdollistamassa monien nykyisten ja tulevien huippu-urheilijoiden elämäntapaa. Harrastuskulujen kasvun ollessa yksi tämän päivän polttavista puheenaiheista, on Urheiluopistosäätiön apurahatoiminta helpottanut tätä taakkaa tukemalla yksittäisiä vähävaraisia harrastajia sekä lukuisia seuroja kulujen kattamisessa. Ilman Urheiluopistosäätiötä jäisi harrastustoiminta tai huippu-urheilijan ura monille saavuttamatta.
Miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmin
Itse pääsin aloittamaan työharjoitteluni Urheiluopistosäätiössä tammikuun alussa. Sosiaalipsykologian opintoni tarjosivat minulle mahdollisuuden ymmärtää eri toimijoiden välisiä suhteita sekä analyyttisia työkaluja isojen tietomäärien omaksumiseen sekä analysointiin. Koripallovalmentajana olen päässyt näkemään suomalaisen liikunta- ja urheilukentän seuratoimijan asemasta. Tiedän, kuinka seurat toimivat, ja olen itse osa sitä koneistoa, jolloin näen helposti pintaa syvemmälle.
Urheiluopistosäätiön kaltaiset toimijat ovat näyttäytyneet minulle aikaisemmin jäyhän byrokraattisina ja vanhanaikaisuuteen kallistuvina laitoksina. Olen ilokseni huomannut, että säätiökentälläkin ollaan halukkaita vastaamaan entistä paremmin aikamme ongelmakohtiin. Säätiöt, kuten Urheiluopistosäätiö omaavat myös tarvittavan vipuvarren ja resurssit ongelmakohtien ratkaisemiseen, toisin kuin monet perinteiset urheiluseurat tai -yhteisöt.
Työtehtäväni ovat vaihdelleet tiedonhausta ja -prosessoinnista käytännölliseen ideointiin ja suunnitteluun. Lähtökohtana kaikessa on ollut ajatus: miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmillä katsottuna. Läheltä on vaikea nähdä kauas, jolloin tuoreet silmät voivat auttaa. Epäkohtia on helppo nostaa esille, kun ei ole vastuussa siitä, kuinka niitä lähdettäisiin purkamaan.
Tavoite olla suurin liikuntakasvatuksen ja yhdenvertaisuuden edistäjä
Urheiluopistosäätiön pitkästä ja vaiherikkaasta historiasta on mahdollista nähdä koko suomalaisen urheilualan historian käännekohdat. Tämänhetkistä säätiö- ja järjestökenttää sekä urheilumaailmaa oppii ymmärtämään nopeasti, kun pääsee sen sisälle. Sekalainen maisema muuttuu yhtäkkiä selkeäksi kartaksi. Nopeasti huomaa, kuinka halukkaita eri toimijat ovat yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisessa. Jos kyseisellä kartalla osaa navigoida, on mahdollista kehittää omaa liikunta- tai urheilutoimintaansa paremmaksi. Oli kyseessä sitten harrastaja, huippu-urheilija, seura tai lajiliitto, niin apua on saatavilla, kunhan sitä osaa etsiä.
Urheiluopistosäätiö haluaa olla vuoteen 2030 mennessä yksi Suomen suurimmista liikuntakasvatuksen tukijoista sekä tunnetuimmista liikunnan yhdenvertaisuuden edistäjistä. Tämän vision toteutuminen vaatii näkemykseni mukaan vaikutuksellisempaa apurahatoimintaa. Vaikka apurahapotti on suuri, voi sen vaikutus olla vieläkin suurempi, jos rahat saadaan kohdistettua tarkoituksenmukaisesti.
