Parahiihtäjä Inkki Inola aloitti hiihtämisen heti, kun oppi kävelemään. Lapsena lajivalikoimaan kuuluivat myös koripallo, jääkiekko, paini ja yleisurheilu. Maastohiihto ja kestävyysjuoksu niin radalla kuin maastossa kulkivat käsi kädessä, kunnes 16-vuotiaana Inkki päätti keskittyä hiihtoon.
– Olen kiitollinen äiti-Merville ja isä-Jounille, että he jaksoivat kuljettaa harjoituksiin, kannustaa sekä harrastaa minun ja pikkusiskoni Nean kanssa. Vanhempieni ansiostansa minusta tuli huippu-urheilija, kertoo Inola.
Kohti huippua
Inolaa valmentaa Tuomas Törrönen, jonka kanssa valmennussuhde alkoi jo 13-vuotiaana. Valmentaja ja urheilija ovat kasvaneet vuosien varrella yhdessä. Viime vuosina 26-vuotias Inkki on alkanut ottamaan itse vastuuta harjoitusohjelmien tekemisestä ja valmentajasta on tullut mentori. Inola lähettää tekemänsä suunnitelman valmentajalle, jonka jälkeen he keskustelevat yhdessä, onko aihetta muutoksille.
– Valmentajani on halunnut, että opin myös itse valmentamaan itseäni ja samalla kuuntelemaan omaa kroppaani, Inkki valottaa.
Valmentaja asuu Tuusulassa, joten Inolan isä toimii kakkosvalmentajana ja on mukana kaikissa Inolan harjoituksissa. Isä ja Törrönen ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Törrönen kertoo isälle mihin asioihin esimerkiksi hiihtotekniikassa kannattaa kiinnittää huomiota.
Inola laati jo 16-vuotiaana valmentajansa kanssa tavoitteeksi paralympialaiset. Myöhemmin he tarkensivat päätavoitteeksi voiton paralympialaisissa 2026. Sitä ennen välitavoitteina olivat osallistuminen vuoden 2018 PyeongChangin paralympialaisiin sekä pistesija 2022 Pekingin paralympialaisissa. Inola saalisti jo vuoden 2018 paralympialaisissa pistesijan ja 2022 hän hävisi mitalin täpärästi, ollen neljäs.
– Ensi talvena lähden ehdottomasti tavoittelemaan paralympiakultaa, mutta myös himmeimpiin mitaleihin voin olla tyytyväinen, sanoo Inola päättäväisesti.
Vuoden päässä siintävä päätavoite on täysin realistinen. Siihen on hyvänä pohjana tämän talven menestyksekkäät kisat Italiassa. Helmikuussa Inola voitti ensimmäisen MM-paramitalin Toblachissa, hiihtäen pronssille. Tammikuussa hän voitti kaksi kultamitalia talviuniversiadeissa Torinossa. Alla olevassa kuvassa Inola Suomen lipun kanssa Torinon voittojen jälkeen.
Vaikea pysyä paikallaan
Laukaassa asuva Inola on varsinainen energiapakkaus ja on ehtinyt tekemään urheilun rinnalla myös paljon muuta. Tämän vuoden keväällä hän valmistuu Itä-Suomen yliopistosta vero-oikeuteen erikoistuneeksi oikeustieteen maisteriksi. Lisäksi hän aloitti viime syksynä kauppatieteiden opinnot, jotka hän aikoo suorittaa kahdessa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki; hän on tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti töitä Leckle-nimisessä yrityksessä yritysjuridiikan ja vero-oikeuden parissa.
– Paraurheilulla ei isoa eläkepussia kasvateta, vaikka tekisi kuinka hyvää tulosta, joten on turvattava urheilun jälkeiset vuodet. Samalla saan työkokemusta ja jalkaa oven väliin. Olen myös hyvin kiitollinen pomolleni, joka on sanonut, että urheile ja opiskele ensin ja tee töitä sen verran, kuin ehdit, kertoo Inkki.
Inola sanoo, että hänen on vaikea pysyä paikoillaan, joten kun hänellä ei ole kesällä opiskeluja, tekee hän hiihtoharjoittelun lomassa mielellään töitä.
Näkövamma
Inolan silmien näköhermot vaurioituivat synnytyksessä. Hän ei näe ihan lähelle, eikä varsinkaan kauas tarkasti. Näkökenttä ja värinäkö ovat normaaleja. Kasvot Inkki näkee parin metrin päästä, pidemmältä matkalta ihmisen hahmot.
– Pelaan värien kanssa. Esimerkiksi isälläni on aina päällä hiihtoladulla tai väliaikoja antaessaan keltainen One Way-merkkinen takki. Maajoukkuekaverinikin erotan kaukaa meidän maajoukkueasujen värien perusteella, valottaa Inkki.
Kilpailuissa kaikista pahimpia Inkille ovat lumisilla pelloilla kiemurtelevat ladut. Metsässä menevän kisabaanan erottaminen on hänelle helpompi, koska puut antavat hyvän kontrastin valkealle baanalle.
– Yksin kisoja hiihtäessäni kierrän ladun ennen kilpailua ja opettelen sen ulkoa laskemalla sekunteja, esimerkiksi siihen, milloin minun täytyy kääntyä laskussa, kertoo Inkki.
Kansainvälisissä kisoissa Inolalla on aina mukana opashiihtäjä, mutta koska niitä kisoja ei ole riittävästi, kilpailee hän myös kotimaan kansallisissa kisoissa normaalisti näkevien sarjassa. Joskus hänellä on opas myös näissä kisoissa mukana, mutta aina tämä ei ole mahdollista. Opashiihtäjä saattaa esimerkiksi haluta hiihtää kilpailun kilpailijana Inkin kanssa samassa sarjassa.
Alla olevassa kuvassa Inkki (vas.) on opashiihtäjä Reetu Inkilän kanssa Torinon talviuniversiadeissa.
Kihun matto
Syksyllä ulkona on liukasta ja vähälumisina talvina myös lyhyillä tykkilumiladuilla on ruuhkaa. Haastavien olosuhteiden takia Inola käyttää ahkerasti Huippu-urheilun instituutti Kihun sisätiloissa olevaa hiihtomattoa.
– Haastavissa keleissä pystyn tekemään vain 95% maksimiharjoituksen, mutta stabiilissa ja turvallisessa olosuhteessa Kihun matolla pystyn vetämään itseni niin tilttiin kuin vain saan. Lisäksi teen säännöllisesti kontrollimattoharjoituksia, joilla seuraan suorituskykyäni, kertoo Inkki.
Matolle on ohjelmoitu myös ensi vuoden paralympialaisten Val di Fiemmen latujen rataprofiilit, joten Inola on päässyt tekemään hiihtoharjoituksia useasti myös tulevaa silmällä pitäen.
Kunnia kuulua Pajulahti-tiimiin
Inola valittiin tammikuussa ensimmäistä kertaa Pajulahti-tiimiin. Pajulahti on hänelle tuttu paikka jo nuoruusvuosilta, kun hän kuului paranuoriin ja treenasi sen myötä paljon Pajulahdessa.
– Pajulahdessa on erinomaiset harjoitusolosuhteet rullahiihtoon ja juoksemiseen niin radalla kuin maastossakin. Lisäksi siitä on lyhyt matka esimerkiksi Messilän sauvarinteeseen, joten tulen varmasti käyttämään Pajulahtea paljon kesäharjoittelussani. Lisäksi se helpottaa Tuusulassa asuvan valmentajani pääsemistä harjoituksiini, miettii Inola.
Myös rahallinen tuki seuraavan neljän vuoden aikana (5000 euroa/vuosi) on Inolalle merkittävä, sillä välineet, pohjoisen lumileirit ja kisamatkat ovat kalliita.
– On lisäksi suuri kunnia kuulua tiimiin, jossa on todella kovatasoisia urheilijoita mukana. On hienoa päästä tutustumaan muihin tiimiläisiin sekä oppimaan heiltä esimerkiksi samojen haasteiden ratkaisuja, joiden parissa varmasti myös itse painin, kertoo kiitollinen Inkki Inola.
