Kuva: Nanne-Mari Luukkainen.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjaansa työstävä Nanne-Mari Luukkainen on tutkimuksessaan selvittänyt, kuinka varhaisvuosien ohjattu ja omatoiminen liikunta ennustaa lasten fyysistä aktiivisuutta ja motorisia taitoja myöhemmin lapsuudessa. Lisäksi hän on tarkastellut, miten liikunnan harrastaminen on muuttunut 3–13-vuotiailla lapsilla.
Luukkaisen tutkimus koostuu kolmen eri aikapisteen aineistoista, joissa on tarkasteltu varhaiskasvatusikäisten, alakoulun 1.–3.-luokkalaisten ja alakoulun 4.–6.-luokkalaisten lasten liikuntaa. Näille lapsille on teetetty erilaisia motorisia taitoja ja fyysistä kuntoa mittaavia testejä. Lisäksi heidän liikunta-aktiivisuuttaan on mitattu ja heidän vanhemmilleen on teetetty kyselyitä lastensa liikkumisesta. Tutkimukseen on osallistunut yli 1 000 lasta ympäri Suomea.
Tavoitteena parantaa käytännön urheiluvalmennustyötä
Luukkainen innostui väitöskirjansa aiheesta jo oman työuransakin vuoksi. Hän on liikuntatieteiden maisteriksi valmistumisensa jälkeen toiminut urheiluseura Diskoksessa erilaisissa rooleissa.
”Olen oman valmennusurani aikana huomannut lasten liikunnassa tapahtuvia muutoksia. Palasin yliopistolle tekemään tutkimusta, koska halusin tutkia näitä muutoksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä enemmän. Tavoitteena on löytää vastauksia, joilla saadaan parannettua valmennustyötä kentällä”, toteaa Luukkainen.
Tutkimuksessa on jo tähän mennessä havaittu, että useamman lajin harrastaminen lapsuuden aikana parantaa lasten fyysistä aktiivisuutta ja motorisia taitoja myöhemmin lapsuudessa. Lisäksi jo pienikin määrä aktiivisuutta korreloi myöhemmän iän aktiivisuuden kanssa.
”Jo 30 minuutin päivittäinen ulkoilu päiväkotipäivän jälkeen lisää lasten fyysistä aktiivisuutta kolme vuotta myöhemmin alakoulun alkuvaiheessa. Motoristen taitojen suhteen ulkoilun määrät olivat tytöillä merkittävämmässä asemassa kuin pojilla. Eli mitä enemmän tytöt ulkoilivat, sitä paremmat motoriset taidot heillä olivat kouluiässä. Pojilla nämä yhteydet olivat pienempiä”, Luukkainen kertoo.
Tuloksista herää huoli nykylasten liikkumisesta
Mitä tulee liikunnan muutoksiin, lasten harrastaminen urheiluseurassa sekä harjoitusmäärät kasvavat iän myötä. Toisaalta monilajisuus alkaa vähentyä jo alakoulun alun, eli 1.–3.-luokkien jälkeen. Herääkin kysymys, kuinka huolissamme meidän tulee tilanteesta olla?
”Näyttää siis siltä, että yhteen lajiin aletaan kiinnittyä entistä aikaisemmin. Lapset taas ulkoilevat eniten alakoulun alkuvaiheessa, jonka jälkeen määrät alkavat vähentyä. Jo nyt saadut tulokset kuvastavat lasten nykyaikaista liikkumista osaltaan ehkä huolestuttavallakin tavalla. Toki myös huomataan monilajisuuden ja ulkoilun määrien vaikuttavan lasten liikunnallisuuteen ja ehkä näillä tekijöillä voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa lasten omatoimisen ja ohjatun liikunnan määriin”, Luukkainen kuvailee.
Pitkittäistutkimus on aloitettu jo vuonna 2015, ja Luukkainen hyppäsi mukaan tutkimusprojektiin keväällä 2021. Luukkaisen oman väitöskirjan on määrä valmistua vuoden 2026 aikana.
”Urheiluopistosäätiöltä saamani apuraha on auttanut väitöskirjani etenemisessä ja mahdollistanut tutkimustulosteni esittämistä kansainvälisesti. Olen tähän mennessä saanut väitöskirjani ensimmäisen osajulkaisun julkaistua European Journal of Sport Science -lehdessä ja toinen osajulkaisu on vertaisarvioinnissa”, Luukkainen kertoo.
Tutustu Luukkaisen tutkimukseen European Journal of Sport Science -lehden artikkelista: https://doi.org/10.1002/ejsc.12172
