Liikunta on johtajille tapa, jota ilman ei osaa olla

Urheiluopistosäätiön rahoittaman hankkeen ”Liikunnalliset johtajat kompleksisessa toimintaympäristössä” tiimoilta on nyt julkaistu muutamia tutkimusartikkeleita. Millaisia tuloksia tutkimuksessa saatiin; mitä johtajat tuumaavat omasta liikunnallisuudestaan sekä kompleksisesta työelämästä?

Tutkimukseen osallistui 20 ylimmissä johtotehtävissä toimivaa, liikunnallisesti aktiivista henkilöä. Haastateltavien osalta pyrittiin monipuolisuuteen, joten he edustivat niin julkista, yksityistä kuin kolmattakin sektoria. Kahdestakymmenestä haastateltavasta 11 oli miehiä ja 9 naisia. Heidän lajivalikoimansa vaihteli aina jääkiekosta triathloniin, joogasta painonnostoon ja golfista juoksuun ja keskimäärin liikuntaa harrastettiin 7-12 tuntia viikossa.

Tutkimuksen suorittivat dosentti Harri Raisio Vaasan yliopistosta, Liikuntakeskus Pajulahden valmennuskeskuksen johtaja FT Tero Kuorikoski, tutkijatohtori Tero Rantala LUT-yliopistosta sekä dosentti Mikko Rask Helsingin yliopistosta. ”Kaiken kaikkiaan tutkimus auttoi ymmärtämään, mistä ilmiössä on kyse ja otti kantaa yleiseen johtamistutkimukseen yhdestä kulmasta. Olemme erityisen iloisia siitä, että tutkimuksen otanta oli kattava; saimme mukaan hyvin monipuolisesti erilaisia liikunnallisia johtajia”, kertovat Raisio ja Kuorikoski.

Työelämän kompleksisuuden koetaan lisääntyneen

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muun muassa sitä, miten liikunnalliset johtajat määrittelevät suhteensa liikuntaan, millaisia resursseja liikuntaharrastusten nähdään tuottavan johtajille ja millaisia haasteita johtajat kokevat liikunnallisina johtajina toimimisessa. Lisäksi yhtenä haastattelukysymyksenä selvitettiin myös, kokivatko haastatellut johtajat, että toimintaympäristön kompleksisuus olisi kasvanut heidän uransa aikana.

”Tutkimuksemme auttoi ymmärtämään liikunnallisuuden rinnalla myös työelämän kompleksisuutta; onko se todella kasvussa ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet. Valtaosa vastaajista koki kompleksisuuden kasvaneen viime aikoina, ja liikunnan koettiin olevan yksi keino kestää sen aiheuttamia vaikutuksia”, kertoo Kuorikoski. Tuloksista voidaan todeta, että kompleksisuuden kasvu on tapahtunut vähitellen ja syntynyt eri taustatekijöiden yhteisvaikutuksena. Teknologian merkitys sekä tarve tehdä päätöksiä entistä nopeammin korostui kuitenkin vastauksissa. 

Liikunta on elämäntapa ja ilon lähde

”Kohtuullisuus, tolkullisuus ja tietynlainen maanläheinen suhtautuminen liikuntaan kuvaavat melko monta johtajaa meidän tutkimuksessamme. Liikunnallisuus lähtee liikunnan ilosta ja sen sosiaalisuudesta”, kertaa Kuorikoski. ”Intohimo ja ilo liikkumista kohtaa tulivat kyllä vahvasti esiin haastatteluissa, samoin kuin se, että liikunta on monelle luonnollinen elämäntapa, ei vain keino pärjätä johtajana, saati kivuta korkeampiin työtehtäviin. Muutama johtaja kertoi jopa kokevansa, että heillä on vahvempi liikkujan tai urheilijan identiteetti kuin johtajan identiteetti. Se kertoo siitä, kuinka merkittävässä roolissa liikunta on haastateltujen elämässä ollut. Tutkimus toi ilmi myös sitä, miten johtajat ikään kuin kalibroivat liikunnan toimivaksi osaksi elämäänsä”, komppaa Raisio.

Yksi keskeinen tekijä haastateltujen johtajien liikkumisen taustalla oli halu pysyä terveenä ja hyvinvoivana nyt ja tulevaisuudessa. Liikkuminen nähtiin varsinkin hyvänä vastapainona istumistyölle. Fyysisen terveyden lisäksi liikunnan koettiin edistävän henkistä jaksamista ja lisäävän henkistä vireystilaa, ja samalla vaikuttavan myönteisesti itseluottamukseen ja lisäävän tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä.

Liikunta toimii johtajilla apukeinona unohtaa työasiat, mutta yhtä lailla se auttaa järjestelemään ajatuksia sekä ratkomaan työhön liittyviä pulmia.

Liikunnan nähtiin lisäksi toimivan eräänlaisena ilmapuntarina eli liikuntakertojen poisjäänti voi havahduttaa johtajan siihen, että töissä on liian kova kiire ja että tilanne tulee rauhoittaa, jotta jää taas aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle.

Liikuntaa muut huomioiden

Vaikka haastatellut harrastivat pääosin yksilölajeja, liittyi heidän harrastuksiinsa myös merkittäviä sosiaalisia piirteitä; usein liikunnallista elämäntapaa pyritään toteuttamaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Liikunnan nähtiin lisäävän avarakatseisuutta, ja johtajien kertoman mukaan he olivat liikuntaharrastustensa kautta oppineet tuntemaan laajasti erilaisia ihmisiä. Liikunnan nähtiin toki edistävän vuorovaikutusta ja verkostoitumista myös toisten johtajien kanssa.

Haastatellut johtajat vaativat liikunnan osalta itseltään paljon. He kokivat harmonisen ja pakkomielteisen intohimon välisen rajan hyvin häilyvänä ja tunnistivat riskin siitä, että liikunnasta voisi tulla liian pakkomielteistä. Ajatusmaailma näyttäisi kuitenkin rajoittuvan pääasiassa vain johtajiin itseensä – suhtautuminen muiden liikuntaan on maltillisempaa ja vastauksissa korostui ajatus, jossa johtajat toivovat kaikkien löytävän itselleen mieluisan tavan nauttia liikunnasta.

Johtajat pyrkivät usein aikatauluttamaan liikuntaa niin, ettei liikuntaan mennyt aika olisi varsinaisesti keneltäkään pois. Aikatauluttaminen nähtiinkin yhtenä johtajien vahvuutena – kalenterit suunnitellaan muut huomioiden. Samalla varmistetaan, että liikunnalle jää aikaa. Liikuntaa ja työtä pyritään myös yhdistämään esimerkiksi kävelypalaverein ja moni pakkaa treenivarusteet työmatkallekin mukaan.

Olli-Pekka Heinoselle liikunta on luonteva osa arkea

Olli-Pekka Heinonen, entinen ministeri ja Opetushallituksen pääjohtaja asuu nykyään Sveitsin Genevessä ja työskentelee International Baccalaureate Organizationin (IBO) pääjohtajana. IBO on kansainvälinen järjestö, joka hallinnoi IB-tutkintoa ja koulutusohjelmia. Heinonen ei osallistunut tutkimushaastattelun, mutta mitä hän tuumaa aiheesta ja tutkimuksessa esillä olleista teemoista?

Heinonen on haastattelun aamuna – kuten jokaisena muunakin aamuna – herännyt jo aamuviiden pintaan, herätellyt kehoaan, tehnyt liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoittelua ja reippaillut kymmenen kilometriä. ”Seitsemän maissa olen jo aamupalapöydässä ja valmiina päivän muihin puuhiin”, kertoo Heinonen. Vaikka olisi helppo kuvitella, että Heinonen treenaa hampaat irvessä ja herää vastoin sisäistä kelloaan jo kukonlaulun aikaan, ei asian laita ole lainkaan niin. Heinosesta huokuu rauha ja hyvä olo, ja on helppo uskoa, että liikunta on hänelle luonnollinen osa arkea ja sen koetut vaikutukset pelkästään positiivisia. Tämän vahvistaa myös Heinonen itse: ”En kerta kaikkiaan keksi yhtään negatiivista asiaa, jota liikunta aiheuttaisi. Liikunta on hyvin luonteva osa omaa arkeani ja rytmiäni, eikä sen aikatauluttaminen aiheuta minkäänlaisia haasteita”, pohtii Heinonen.

”Sain jo kotoa lapsena mallin säännöllisestä kunto- ja arkiliikunnasta; vanhempani kulkivat esimerkiksi työmatkoja pyörällä tai hiihtäen. Itselläni liikuntaan liittyy tietynlainen oppimisen matka ja suhteeni siihen on kehittynyt vuosien myötä. Ministerivuosien alkuaikoina minulla oli vaihe, jolloin minulla oli vahva ajatus siitä, että työni on nyt niin vaativaa, etten kerta kaikkiaan ehdi liikkua. Ajan myötä ajatus kuitenkin kääntyi ylösalaisin ja ymmärsin, etten selviä työstäni ilman liikunnan tuomia hyötyjä”, muistelee Heinonen.

Ministerivuosina aikaiset aamulenkit tulivat Heinoselle tavaksi, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. ”Olen aamuvirkku, ja aamuliikunta on minulle tapa valmistautua päivään ja ehkä käydä kevyesti läpi tulevan päivän tapahtumia. Toki tunnistan myös liikunnan mukanaan tuomat terveydelliset hyödyt ja sen vaikutukset jaksamiseen yleensä sekä vaikkapa unen laatuun”, kertoo Heinonen. Juoksemisen rinnalle on tullut myös muita lajeja, ja nykyään Heinonen tekee myös lihaskunto-, liikkuvuus- ja tasapainoharjoituksia ja harrastaa hyötyliikuntaa esimerkiksi työmatkojen puitteissa. ”Minulla oli yhdessä vaiheessa kuvitelma siitä, että olisi tosi hyvässä kunnossa, mutta selkäkipujen ja päänsärkyjen myötä tajusin, että oman kunnon ja jaksamisen eteen täytyy nähdä enemmän vaivaa ja myös liikkua monipuolisemmin.”

Heinonen on myös intohimoinen musiikin harrastaja, ja näkee liikunnassa ja musiikissa paljon samoja myönteisiä vaikutuksia: ”Musiikki, rytmi ja liikunta ovat hyvin lähellä toisiaan. Itse soittaminen on niin keskittymistä vaativaa, että se sulkee täysin pois mahdollisuuden ajatella muita asioita – vähän niin kuin raskaampi liikuntakin. Lisäksi musiikki koskettaa jotain hyvin syvällä sisimmässä ja avaa ovia luovempaan ajatteluun”, pohtii Heinonen. 

Kehollisuus on olennainen osa johtajuutta

Heinoselle liikunta on jopa melko syvällinen asia, ja hän uskoo vahvasti, että keho ja mieli ovat tiiviisti yhtä ja samaa: ”Loppujen lopuksi kaikki tehdään kropalla ja kehon kautta. Se on asia, jonka olemme jopa unohtaneet ja korostamme nykyään hyvin vahvasti niin sanotusti ”tieteellistä tietämistä” ja unohdamme kehollisen kokemisen tai taitojen merkityksen.”

Kehollisuus liittyy Heinosen mielestä tiiviisti myös johtajuuteen. ”Amerikassa puhutaan paljon ”embodied leadershipistä”, joka nimenomaan korostaa sitä, että olet johtaja koko kehollasi. Uskon että kaikki mitä teet ja mitä omalla läsnäolollasi tuot tilanteisiin, on todella tärkeä osa johtamista. Onnistunut johtajuus edellyttää, että olet sinut itsesi kanssa ja tästä näkökulmasta kehollisuus ja liikunta ovat olennaisia asioita johtajana olemista”, tuumaa Heinonen. Koettuun kompleksisuuteen ja sen vaikutuksiin Heinonen suhtautuu jopa hieman kriittisesti: ”Kiirettä ja suorittamista ihannoidaan herkästi ja siitä tehdään helposti jopa statusasia. Liikunta edistää mielestäni enemmänkin juuri päinvastaista: rauhan ja oikeanlaisen mielentilan löytämisen kykyä ja sitä, että oma oleminen on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa.”

———————–

 Julkaistuihin tutkimusartikkeleihin ja aiheeseen laajemmin pääset tutustumaan oheisten linkkien kautta:

Raisio, H., Kuorikoski, T., Rantala, T. & Rask, M. (2022). ”Ei sitä ilman enää oikeastaan voisi olla”: Haastattelututkimus aktiivisesti liikkuvien johtajien liikuntasuhteesta. Liikunta & Tiede. 59 (1), 86-94. Saatavilla: https://www.lts.fi/liikunta-tiede/vertaisarvioidut-tutkimusartikkelit.html

Raisio, H., Kuorikoski, T., Rantala, T. & Rask, M. (2021). “After all, no one is superhuman here”: An Analysis of the Perceived Effects of Managerial Athleticism. Administrative Sciences 11(4), 123. Saatavilla: https://www.mdpi.com/2076-3387/11/4/123

Raisio, H., Kuorikoski, T., Rantala, T. & Rask, M. (2021). Grogilaseista märkäpukuihin ja joogamatoille – johtajien kokemuksia kompleksisuuden kasvusta ja siihen sopeutumisesta. Työn tuuli 2/2021: 33–39. Saatavilla: https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_022021_a4_20211203_.pdf

 

Luitko jo nämä?