Nykyään eläkkeellä oleva Erkki Hämäläinen asettui asumaan Nastolaan vuonna 1976 saadessaan luokanopettajan viran Kirkonkylän koululta, jossa hän työskenteli lopulta lähes koko työuransa. Koulu sijaistee noin viiden kilometrin päässä Urheiluopistosäätiön omistamasta Liikuntakeskus Pajulahdesta. Hämäläinen oli aina harrastanut valokuvausta ja Nastolaan muuton jälkeen hän alkoi tehdä Nastolan kotiseutukuvaamista. Pajulahti on yksi merkittävä osa Nastolaa, joten Hämäläinen alkoi kuvata myös siellä. Hämäläinen onkin dokumentoinut liikuntakeskusta lähes 50 vuoden ajan ja noin 50 000 valokuvan verran.
- Valokuvaus tuli minulle verenperintönä, sillä isäni ja isoisäni olivat harrastaneet valokuvausta, kertoo Hämäläinen.
Elämäntyö
Valokuvaamisen lisäksi Hämäläisen harrastuksiin ovat pitkään kuuluneet myös vaeltaminen, melominen ja yleensäkin luonnossa liikkuminen. Hämäläinen on kuljettanut aina kameraa mukanaan harrastuksissaan, joten kuvaaminen alkoi luonnon dokumentointina. Hänelle upeimpia elämyksiä kuvaamisessa ovat olleet hienot aamut luonnossa, teerilinnut suolla ja kaikki muutkin eläimet. Kuvia Hämäläisen kotiarkistoon on kertynyt noin puoli miljoonaa.
- Valokuvaaminen on ollut iso osa elämääni ja elämäntyötäni, pohtii Hämäläinen.
Monipuolista kuvaamista
Hämäläinen on kuvannut kaikkea, mitä Pajulahdessa tapahtuu; muuttuvaa maisemaa, rakentamista, arkista toimintaa, juhlia, tapahtumia sekä monenlaisia kilpailuja ja turnauksia.
- Olen päässyt kuvaamaan myös useita eri lajien huippu-urheilijoita, kertoo Hämäläinen.
Näyttely
Pajulahden entisen varatoimitusjohtajan Seppo Virtasen kanssa Hämäläinen teki Pajukettu-lehteä 1990-luvulla. Virtanen toimitti juttuja ja Hämäläinen hoiti kuvauksia. Virtasen myötä Hämäläiselle alkoi tulla myös muita kuvaustehtäviä Pajulahteen liittyen.
- Pajulahdessa ottamistani luonto- ja liikuntakuvista olen teettänyt yli 50 isoa canvas-taulua liikuntakeskuksen seinille. Ennen taulujen seinille päätymistä niistä pidettiin näyttelyitä, kertoo Hämäläinen.
Arkistointi
Viime syksynä Hämäläinen sai päätökseensä kuvaamiensa 50 000 kuvan ja useiden kymmenien tuntien videoiden koosteen, jossa on nyt 22 000 kuvaa ja yli kymmentuntinen videotallenne. Arvokkaan arkiston Hämäläinen luovutti Urheiluopistosäätiölle sekä Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTOON.
- Minulla on nyt tyytyväinen ja hyvä mieli, että olen saanut elämäntyötäni tältä osin hyvään talteen, eikä aineisto ole enää vain minun kovalevyilläni, jonka perikunta mahdollisesti aikanaan antaisi mennä kaatopaikalle, kun vastaanottavaa tahoa ei enää löytyisi, miettii Hämäläinen.
Muutos
Vajaassa 50 vuodessa Pajulahdessa on ollut jaksoja, jolloin rakentaminen on ollut hektistä – uusia rakennuksia ja kenttiä on tullut ja vanhoja poistunut. Tällöin maisema on muuttunut melkoisesti. Hämäläinen on tallentanut muutoksia niin maanpinnan tasolta kuin ilmasta, aluksi pienlentokoneesta ja viime vuosina myös dronella.
Lähes 50 vuodessa myös Hämäläisen palo kuvaamisen kohteisiin on muuttunut. Hämäläinen on vähentänyt jo muutaman vuoden ajan kotiseudun ja Pajulahden kuvaamista ja keskittynyt Lapin luonnon ja porojen dokumentointiin.
- Virtakin on alkanut hiipua sen verran, että haluan tehdä kuvaamista oman aikatauluni ja innostukseni mukaan, kertoo Hämäläinen.
Lappi
Lappiin Hämäläisen sai ensi kertaa nuoruuden haave; saada asua muutama vuodenkierto Lapissa. Vuoden kuluttua siitä, kun Hämäläinen oli asettunut Nastolaan, haaveen toteutumiselle aukesi mahdollisuus. Vaimo sai työpaikan Ivalosta, ja nuoripari tarttui tilaisuuteen. Hämäläinen anoi kahdeksi vuodeksi virkavapautta Nastolan koulusta ja vaihtoi sijaisuuksia tekeväksi opettajaksi Ivaloon. Siellä hän tutustui poromiehiin ja on siitä lähtien käynyt tuntureilla useamman kerran vuodessa porohommissa.
Eläkepäivillä matkat ovat suuntautuneet enemmän Utsjoelle, Skalluvaaran poroerotuspaikalle. Nastolan rotarit ovat rakentaneet Skalluvaaraan koulutuvan, jossa hän on syksyisin, poroerotusten aikaan, ollut apuopettajana alakoululaisille. Tuttu poroisäntä sanoi kolme vuotta sitten Hämäläiselle, että hän on ollut siellä niin paljon avuksi sekä koulussa että porohommissa, että Hämäläiselläkin pitää olla oma poro.
- Nyt minulla on sitten oma Erkki-niminen tyttöporo. Sillä on minun korvamerkkini ja kaulassa gps-panta. Näin voin kotisohvaltakin seurata, missä Erkki-poro vaeltelee. Porollani on ollut nyt kaksi vasaa, Eki ykkönen ja Eki kakkonen, ja tulossa on kai Eki kolmonenkin, myhäilee Hämäläinen.
