Pajulahti panostaa huippu-urheilun olosuhteisiin

Liikuntakeskus Pajulahteen, Suomen Olympia- ja Paralympiakomitean viralliseen valmennuskeskukseen, rakentuu kesäksi 2019 uusi hotelli Puistopaju. Huoneista kahdeksan on alppimajahuoneita, joissa voidaan säädellä hengitettävän ilman happipitoisuutta vastaamaan vuoristo-olosuhteita

Asumisen korkeus säädeltävissä

Alppimajojen ja -telttojen käyttö huippu-urheilussa maailmalla on laajaa. Kestävyyslajeissa yleistä on vuoristopäivien määrän maksimoiminen kauden aikana vuoristoharjoittelu- ja alppimajajaksoilla.

”Esimerkiksi huippuhiihtäjille korkeanpaikan harjoittelu on oleellisessa osassa harjoittelua. Osa kilpailuista käydään korkealla, joten elimistön totuttaminen korkeaan ilmanalaan on tärkeää. Lisäksi korkean paikan leirejä pidetään valmistavina leireinä ennen tärkeitä kisoja, jotta hyöty saataisiin suoraan kisaan”, sanoo Pajulahden kestävyyslajien valmentaja Rami Virlander.

Alppimajoissa asumisen korkeutta voidaan säätää suodattamalla ilman happi- ja typpipitoisuutta.

”Jokaisessa vajaan 30 neliön huoneessa on oma säätöyksikkö merenpinnan tasolta aina 5 000 metriin asti. Korkeaan ilmanalaan sopeutumisella ja harjoittelulla voidaan parantaa veriarvoja, lisätä hapen kuljetus- ja hyväksikäyttökykyä sekä tehostaa normaalia harjoitusvaikutusta”, kertoo Virlander.

Mahdollistaa kansainvälisen tason harjoittelun

Alppimajojen hyödyntäminen ennen vuoristoleiriä mahdollistaa paremman sopeutumisen vuoristoon sekä vuoristoleirien jälkeen vuoriston hyötyä voidaan jatkaa pidempään tekemällä alppimajajakso kotimaassa.

”Alppimajojen myötä urheilijoilla on mahdollisuus nousta lajinsa huipulle lähempänä kotiaan. Alppimaja-projekti mahdollistaa kansainvälisen tason harjoittelun ja alan tutkimuksessa ajan tasalla pysymisen”, toteaa Virlander.

Urheiluopistosäätiö tuki 35 000 eurolla vuosina 2016-2018 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n kolmivuotista kehityshanketta, jonka aiheena oli kestävyyslajien yhteistyö ja suomalaisen harjoittelumallin sekä seurantajärjestelmien kehittäminen. Osana hanketta järjestettiin mm. seminaareja Liikuntakeskus Pajulahdessa.

Alppimajojen rakentuminen tuo hyvää jatkuvuutta hankkeelle, sillä hankkeessa tuotiin esiin myös korkeanpaikan harjoittelu. Niinpä Urheiluopistosäätiö on myöntänyt KIHU:lle rajoitusta jatkohankkeelle vuosiksi 2019-2021 yhteensä 30 000 euroa. Jatkohanke rakentuu vuoristotyyppisen korkean paikan harjoittelun testaamiseen kotimaan oloissa. Tähän on mahdollista hyödyntää Liikuntakeskus Pajulahden Puistopajuun rakennettavia alppihuoneita, joissa on mahdollista asua vähähappisessa ilmassa.

Kuva: Liikuntakeskus Pajulahti

Oskari Möröllä katse jo Tokion olympialaisissa

Kuva: Oskari Mörö

400 metrin aitajuoksija Oskari Mörö haluaa vakiinnuttaa paikkansa kansainvälisissä kilpailuissa sekä janoaa huipulle.

”Kauden päätavoite on menestyminen MM-kilpailussa Dohassa syksyllä. Myös terveenä pysyminen ja sitä kautta paluu kansainväliselle huipulle kahden vaikeamman kauden jälkeen on yksi isoista pääteemoista tulevalle kaudelle”, sanoo Mörö.

Aiturilla katse on myös Tokion olympialaisissa. ”Uran päätavoite on menestyä Tokion olympialaisissa 2020 – toiveena on jatkaa menestyksekästä huippu-urheilu-uraa ainakin vuoden 2024 olympialaisiin asti”, toteaa Mörö.

Mörö kertoo nuorena kokeilleensa lukuisia eri urheilulajeja. Hän lisäksi mainitsee tulevansa urheilullisesta perheestä, sillä hänen isänsä ja veljensä molemmat pelasivat jalkapalloa SM-tasolla noin 23-vuotiaiksi asti.

”Jalkapallo ja yleisurheilu kulkivat pitkään tasavahvana eteenpäin 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen yleisurheilu valikoitui – ykkösenä oli aitajuoksu. Olen ollut onnekas, että vanhemmat ovat jaksaneet viedä minua vapaa-ajallaan urheilukerhoihin, ja sitä kautta olen päässyt kokeilemaan eri lajeja. Monipuolisuus on varmasti vahvistanut minua urheilijana nykyisellä uralla”, sanoo Mörö.

Palava halu kehittyä vie uralla eteenpäin

Mörö juoksi Rion olympialaisissa uuden Suomen ennätys 49,04 ja lunasti sillä itselleen välieräpaikan. Tämän hän myös mainitsee yhdeksi parhaimmaksi urheilumuistokseen.

”Mieleen jääviä urheiluhetkiä on paljon – Rion olympialaiset ja siellä alkuerissä juostu SE tulevat mieleen varmasti ykkösenä. Toinen hyvä muisto on Nuorten olympialaisista Singaporessa vuodelta 2010. Parhaimpiin tunnelmiin lukeutuvat myös ehdottomasti Zurichin 2014 sekä Amsterdamin 2016 EM-kilpailujen välieräjuoksut”, kertoo Mörö.

Mörö kertoo, ettei ikinä halua tuudittautua liialliseen tyytyväisyyteen, vaan katsoo aina hyvien suoritustenkin jälkeen, missä voisi tehdä vielä paremmin. ”Uralla ovat eniten vieneet eteenpäin periksiantamattomuus sekä palava halu kehittyä koko ajan ja olla parempi versio itsestään”.

Mörö pitää tärkeänä, että Urheiluopistosäätiö tukee urheilijoita.

”Se varmasti antaa urheilijalle myös tunteen, että häneen uskotaan tuen myötä. Tuki mahdollistaa myös konkreettisesti ammattimaisemman toiminnan kohti kansainvälistä menestystä. Omalla kohdalla tuen avulla lihashuolto- ja palautumispuoleen pystyy satsaamaan enemmän. Se on todella merkittävä osa kehittymistä ja terveenä pysymistä – turha antaa kilpakumppaneille tasoitusta niissä”, sanoo Mörö.

Urheilu antaa suuria tunteita

Mörön mukaan mikään ei voita tunnetta, kun onnistuu ja tekee omia ennätyksiä tiukoissa paikoissa. ”Myös vastoinkäymiset kasvattavat paljon ihmisenä. Kansainvälisyys leireineen ja kilpailuineen ovat myös ehdoton plussa urheilussa”.

Mörö kannustaa käyttämään liikkumiseen aikaa. ”Liikunta ja urheilu antavat todella paljon, vaikka siitä ei ammattia tulisikaan. Kaikille löytyy varmasti se mieleisin liikuntamuoto. Aivan kun laittaisi rahaa pankkiin”, päättää Mörö.

Liikuntakeskus Pajulahti 90 vuotta

Urheiluopistosäätiön omistama Liikuntakeskus Pajulahti juhlii 90-vuotista taivaltaan 24.5.2019.

”Virallisesti Liikuntakeskus Pajulahti perustettiin 21.5.1929, kun Työväen Urheiluliiton liittotoimikunta antoi valtuudet ostaa kiinteistön liiton naistoimikunnalle voimistelu- ja urheilukotia varten”, kertoo Pajulahden toimitusjohtaja ja rehtori Lasse Mikkelsson.

Jo 1900-luvun alussa pajurantaista lahdenpoukamaa alettiin kutsua Pajulahdeksi. Liikuntakeskus Pajulahden perustamisen aikaan Nastolassa oli 6 000 asukasta. Pajulahden nykyiset tilat ovat rakentuneet vuosien saatossa.

Monipuoliset liikunta- ja hyvinvointipalvelut

Juuri Pajulahden pitkän historian myötä alueen monipuolisuus ja osaaminen ovat vain vahvistuneet, uusien lajien kasvaessa ja perinteisten lajien suosion säilyessä.

Mikkelssonin mukaan juhlavuosi tulee näkymään Pajulahden kävijöille erilaisina tapahtumina sekä tarjouksina. Pajulahti on jo vuosien ajan panostanut monipuolisiin liikunta- ja hyvinvointipalveluihin. Esimerkiksi Pajulahti-halli palvelee kymmenien eri lajien edustajia.

”Vaikka olemme ensisijaisesti urheiluopisto, strategisina painopisteinä ovat meille myös perhe- ja terveysliikunta. Haluamme tarjota urheilupalvelujen lisäksi myös monipuoliset liikunta- ja lomavaihtoehdot. Alusta alkaen Pajulahden mottona on ollut: Emme kasvata sielua emmekä ruumista vaan ihmistä”, toteaa 35 vuotta Pajulahdessa työskennellyt Mikkelsson.

Pajulahden sijainti luonnon keskellä, ammattitaitoiset liikunnanohjaajat, -opettajat ja valmentajat mahdollistavat nykypäivänä lähes kaikki liikunta- ja urheilulajit Pajulahden urheiluopiston alueella.

Tasa-arvo ja nuorten liikunta ovat keskeisiä asioita

Pajulahti haluaa myös olla tukemassa tasa-arvoa sekä nuorten liikuntaa. Pajulahti on Suomen ainoa Olympia- ja Paralympiakomitean virallinen valmennuskeskus.

”Pyrimme resurssien mukaan lisäämään liikuntamahdollisuuksia vammaisille ja vähäosaisille. Mukavaa on, että ihmiset haluavat aina enemmän ja enemmän pitää itsestään huolta – vanhukset ovat aktiivisempia ja liikunnallisempia, mutta samaan aikaan meidän pitäisi pitää huolta, että yhteiskunta ei jakaudu liiaksi. On tärkeää, että kaikki yhteiskuntaluokat pääsevät tasavertaisesti vaalimaan terveyttä”, sanoo Mikkelsson.

Ohjaajakoulutusta Pajulahdessa on ollut alusta alkaen, mutta liikunnan ammatillinen koulutus on alkanut vuonna 1951. Nimikettä liikuntaneuvoja käytettiin aina vuoteen 1963, minkä jälkeen alettiin puhua liikunnanohjaajista.

”Nykyään Pajulahdesta valmistuu vuosittain noin 100 liikunnan ammattilaista”, kertoo Mikkelsson.

EPFA Nations Cup 2019 kerää sähköpyörätuolijalkapallon huippumaat Pajulahteen toukokuussa

Kuvateksti

Suomessa järjestetään sähköpyörätuolijalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut eli EPFA Nations Cup 2019 Pajulahden urheiluopistolla. Urheiluopistosäätiö tukee 21.5.-26.5 järjestettävää EPFA Nations Cupia 8 000 eurolla.

Turnaukseen osallistuu 7 joukkuetta. Samalla tapahtuma on Palloliitolle ensimmäinen vammaisjalkapallon suurtapahtuma. EM-turnauksessa pelaavat isäntämaa Suomen lisäksi Englanti, Itävalta, Irlanti, Pohjois-Irlanti, Ranska ja Tanska.

”Tapahtuman järjestämiseen tuki tuli tarpeeseen. Näemme myös Pajulahden upeana suorituspaikkana kisoille. Saavutettavuus ja esteettömyys ovat poikkeuksellista Pajulahden olosuhteissa. Haasteena olemme kokeneet kuljetukset paikan päälle, mutta tähän tuki tulee tarpeeseen”, kertoo harrastejalkapallokehittäjä Lasse Keski-Loppi.

”Haluamme saada lisää harrastajia ja joukkueita mukaan lajiin”

Laji rantautui Suomeen vuonna 2010, ja laji esiteltiin Lihastautiliiton vuositapaamisessa. Silloin oli käytössä myös ensimmäinen sähköpyörätuoli, joka oli rakennettu jalkapalloa varten.

”Sähköpyörätuolijalkapallo on sähköpyörätuolia käyttäville henkilöille suunniteltu urheilulaji. Sitä pelataan koripallokentällä neljän hengen joukkuein. Pelissä käytetään halkaisijaltaan 330 millimetriä olevaa palloa”, kertoo Keski-Loppi.

Vuonna 2013 joukkue Suomesta (5 pelaajaa) osallistui kansainväliseen alle 18-vuotiaiden turnaukseen Pariisissa.

”Suomalaiset pelaajat pelasivat silloin ensimmäiset ottelunsa – sekä pelaajat että toimihenkilöt saivat oppia ja rutkasti lisää motivaatioita. Vuonna 2014 miltei sama joukkue osallistui turnaukseen Itävallassa. Tämän ajanjakson aikana suomalaiset pelaajat harjoittelivat vuoroviikoin Helsingissä ja Turussa”, kertoo päävalmentaja Erik Lundell.

Vuonna 2015 pelaajat jaettiin omiin joukkueisiin – Helsingissä HJK:n alaisuuteen ja Turussa FC Interin alaisuuteen.

”Näiden joukkueiden kesken alkoi Palloliiton alaisuudessa SM-sarja. Ennen sarjan alkua Suomeen koulutettiin lajiin tuomareita. Seuraavalla kaudella sarjaan liittyi TPV Tampereelta”, kertoo Lundell.

Sähkärifutis on pienen tilan nopea ja taktinen laji. Ottelut ovat vauhdikkaita ja välillä kiihkeitä, vaikka suorat pelituolien kontaktit ovatkin kiellettyjä.

”Ratkaisevaa on se, kuka ajaa rohkeimmin, kääntyy nopeimmin ja hallitsee palloa omalla pelituolillaan. Lajissa korostuu myös joukkueen ja yksilön taktinen osaaminen”, Lundell sanoo.

Tällä hetkellä sarjan neljäs kausi on käynnissä ja harrastajia on Suomessa vajaa 30.

”Haluamme saada lisää harrastajia ja joukkueita mukaan lajiin. Tarvitsemme siihen esittelytilaisuuksia, missä uudet pelaajat pääsevät kokemaan lajin harrastamisen iloa ja jännitystä. Esittelytilaisuuksiin meillä pitäisi olla ylimääräisiä sähköpyörätuoleja kokeilemista varten”, toteaa Keski-Loppi.

Jalkapalloa jokaiselle

”Jalkapalloa jokaiselle” toimii toiminta-ajatuksena lajin takana. Laji antaa sähköpyörätuolia käyttäville mahdollisuuden kokea joukkueurheilun niin onnistumiset kuin pettymyksetkin.

”Kaikilla tulisi olla mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Tavoitteena on lisätä vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai toimintarajoitteisten lasten, nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia osallistua urheiluseuratoimintaan jalkapallon parissa. Se antaa pelaajille mahdollisuuden kilpailla tasapuolisesti heidän vammastaan huolimatta”, kertoo Keski-Loppi.

Tärkeää on Keski-Lopin mukaan myös sosiaalinen puoli lajissa: uusia ystäviä, vertaistukea sekä pelaajille että koko perheelle.

Kuva: Lasse Keski-Loppi

”Näin 2004 Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia-kultaa ja oma kipinä syttyi heti”


Pyörätuolikelaaja Henry Manni teki läpimurtonsa huipulle vuonna 2013 Lyonin MM-kisojen pronssilla. Kunnianhimoinen Manni on siitä lähtien saavuttanut aikuisten arvokisamitalin joka vuosi.

”Olen aina ollut parhaimmillani arvokisoissa. Esimerkiksi Rion paralympialaisten alkuerässä tein ennätykseni ja finaalissa paransin vielä selkeästi alkueräni ennätystä. Sytyn sitä enemmän mitä suuremmat paineet ovat. Rakastan kilpailla ja pärjätä kilpailuissa”, kertoo Manni.

Parhaimpana muistona Manni kertoo urallaan olevan Rion paralympialaisten 100 metrin pronssimitalin.

”Kirkkaimpana omissa silmissä on Rion paralympialaisten 100 metrin pronssi. Se hetki, jolloin tajusin kelanneeni paralympiamitalin. Hetken se tuntui jopa voitolta. Näitä kokemuksia ei voi rahalla ostaa. Sen fiiliksen, kun kelaa pyörätuolin kanssa 35 km/h tunnissa ja ihmiset kannustavat”, muistelee Manni.

Tänä vuonna kunnon huippu pyritään ajoittamaan marraskuulle.

”Tällä kaudella meillä on MM-kisat vasta marraskuussa Dubain lämmössä. Rion paralympiamitalistina lähden totta kai mitalia hakemaan, eikä se hopea kenenkään tavoite ole”, kertoo Manni päättäväisesti.

Liikunnallinen Manni oli lapsena monessa mukana

Manni muutti perheineen vauvana Lahdesta Lohjalle. Lapsena hän oppi kävelemään normaalisti, eikä merkkejä liikuntavammasta ollut.

”Melko nuorena äitini alkoi kuitenkin epäillä suvussamme esiintyvän perinnöllisen liikuntavamman periytyneen myös minuun. Lääkärit uskoivat asian vasta ollessani 5-vuotias”, kertoo Manni.

Melko nopeasti edennyt liikuntavamma (spastinen parapareesi) ei kuitenkaan Mannin menoa hidastanut. Liikunnallinen lapsi oli monessa mukana.

”Perheessäni on yhteensä kuusi lasta, ja me kaikki olemme urheilleet – useat myös maajoukkuetasolla. Ensimmäinen lajini oli kanoottipoolo, jota aloin pelata 9-vuotiaana. Lajissa ei ole erikseen vammaisten sarjoja, ja kilpailin poolossa aina 18-vuotiaaksi asti saavuttaen SM-mitaleja sekä junioreissa että aikuisten sarjassa”, kertoo Manni.

Manni kertoo saaneensa kanoottipoolosta hyvät pohjat pyörätuolikelaukseen.

”Vammaisurheilu oli minulle pitkään täysin vieras asia, mutta ollessani 12-vuotias vuonna 2004, näin Leo-Pekka Tähden voittavan paralympia-kultaa ja oma kipinä syttyi heti”, kertoo Manni.

Manni ilmoittautui vammaisyleisurheiluleirille, ja innostui lajista vielä enemmän, kun Leo-Pekka oli opettamassa kelausta junioreille. Pian leirin jälkeen Manni sai myös ensimmäisen omien mittojen mukaan tehdyn kisatuolin.

”Rajoitteet ovat omassa päässä”

Manni kertoo, että haluaa tuoda paraurheilua sekä liikuntavammaisuutta aktiivisesti esille, ja rohkaista liikuntavammaisia lapsia löytämään oman juttunsa mistä nauttii.

”Rajoitteet ovat vain omassa päässä. Aina kannattaa liikkua, ja jos tekee mieli kokeilla miten kilpaurheilussa pärjää, ei sitä kannata eläkepäiviin jättää. Kannattaa uskoa itseensä, mutta kannustan silti hankkimaan koulutuksen ja mahdollisesti vähän CV:n täytettä”, sanoo Manni.

Hänen omalla kohdallaan opiskelu Pajulahden urheiluopistossa liikunnanneuvojaksi antoi hyvät lähtökohdat huippu-urheiluun. Pajulahden jälkeen hän jatkoi merkonomiopintoja oppisopimuksella Länsi-Uudenmaan Urheilijoissa, jolloin hän pystyi lähteä 2,5 kuukauden treenileirille Teneriffalle ja hoitamaan työt sekä opinnot etänä.

”Pajulahdessa opiskellessa ja Pajulahden jälkeen Urheiluopistosäätiö on vuosittain tukenut vielä rahallisesti, mikä on ollut merkittävä asia. Leirit ja kalliit varusteet eivät olisi mahdollista ilman rahallisia tukijoita”, päättää Manni.

Urheiluopistosäätiöltä tukea dokumenttielokuvalle

Dokumenttielokuva pohtii ihmiskehon liikettä ja liikkumiskykyä huippuvammaisratsastajan tarinan keinoin.

Jaana Kivimäki on kovapintainen huippu-urheilija, jonka tavoitteet ovat korkealla. Jaanan tarina urheilijana ei kuitenkaan ole kaikkein tavanomaisin. Kilparatsastajan uraa tehnyt Jaana halvaantui 14 vuotta sitten, kun hevostrailerin lastaussilta kaatui hänen päälleen.

Vuosia traagisen onnettomuuden jälkeen, Jaana on sovussa elämän ja itsensä kanssa. Hänellä on onnellinen parisuhde ja vahva tahto menestyä vammaisratsastajana.

Anu Häkkisen tuottamassa Kaikki mitä halusin -dokumentissa seurataan pararatsastaja Jaana Kivimäkeä, jonka elämän ympärille dokumentin tapahtuvat rakentuvat.

Hevosurheilu on vammautuneelle keholle jatkuva riski, ja kilpahevonen voi olla arvaamaton kumppani. Jaanan tapauksessa yllättävien tilanteiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

“Dokumentti pohtii Jaanan tarinan kautta, minkälaisia riskejä ihminen on valmis ottamaan säilyttääkseen tasavertaisuutensa ja riippumattomuutensa. Miten liikuntakyvyn menettäminen vaikuttaa vammautuneen henkilön elämään, minäkuvaan ja asemaan yhteiskunnassa”, tuottaja Anu Häkkinen kertoo.

Kehon liike inspiroi syvempään tarkasteluun

Dokumenttiprojekti sai alkunsa ohjaaja-käsikirjoittaja Viivi Häkkisenpohdittua ihmiskehon liikettä ja liikkumista, kehon tuomia mahdollisuuksia ja rajoituksia.

“Pohdin keinoja, joilla ihminen voi jatkaa omaa liikettään ja liikkumiskykyään. Entä sitten, kun liike esimerkiksi tapaturman seurauksena pysähtyy ja elämä muuttuu kamppailuksi liikkeen jatkumisen puolesta?”

“Tämän ajatusketjun seurauksena oli selvää, että haluan perehtyä aiheeseen nimenomaan vammaisurheilijan näkökulmasta”, ohjaaja-käsikirjoittaja Häkkinen tuumii.

Viivi Häkkisen omat kokemukset hevosharrastuksen parissa synnyttivät idean pararatsastajan elämän seuraamisesta.

“Alkuun pidin mahdollisuutena, että päähenkilö voisi olla minkä vammaisurheilulajin edustaja tahansa, mutta hyvin pian lähdin etsimään henkilöä hevosurheilijoiden joukosta. Oma hevosharrastustaustani vaikutti tähän varmasti.”

Menestyvän vammaisratsastajan taustalla vahva tiimi

Jaana Kivimäen löytyminen dokumentin päähenkilöksi oli elokuvan

kehittymisen kannalta ratkaiseva vaihe.

“Alkuperäiseen teemaan kietoutui Jaanan myötä luontevasti tarina selviytymisestä ja huippu-urheilijasta, joka toivoakseni voimaannuttaa ja rohkaisee jokaista katsojaa, jonka elämä on tavalla tai toisella pysäyttänyt”, ohjaaja-käsikirjoittaja Häkkinen pohtii.

Vaikka elokuvan avainhenkilö on pararatsastaja Jaana, dokumentissa korostetaan myös sitä, että hevosurheilussa suorittajana on tiimi; hevonen ja ratsastaja. Molempien hyvinvoinnista on huolehdittava parhaalla mahdollisella tavalla. Myös muut tukihenkilöt ovat tärkeässä roolissa.

“Dokumentissa on tietoisesti keskitytty Jaanaan, mutta siinä käy selväksi, miten vammaisurheilussa oleellisessa osassa ovat myös ihmiset urheilijan ympärillä. Nämä apukädet ja -jalat, heidän läsnäolonsa ja apunsa ovat korvaamattomia tässä lajissa”, elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Häkkinen kertoo.

Dokumentin tekeminen palkitsee ja antaa perspektiiviä

Dokumentin ohjaaja-käsikirjoittaja Viivi Häkkisen mukaan dokumentin tekeminen oli erittäin antoisaa. Palkitsevinta oli tutustua elokuvan päähenkilöön Jaanaan ja hänen elämäänsä.

“Olen päässyt aivan lähietäisyydeltä seuraamaan, mitä vammaisurheilijan elämä ja ura ovat, kaikkine nousuineen ja laskuineen. Jaanan esimerkki on antanut ehdottomasti uutta perspektiiviä omaankin elämään”, ohjaaja-käsikirjoittaja kuvailee.

Häkkinen nauttii myös elokuvan tekemisen yllätyksellisyydestä. Kuvaamaan lähtiessä ei voi tietää, mitä kameraan tallentuu. Yllätyksellisyys tuo kuitenkin mukanaan myös omat haasteensa. Välillä suunnitelmat toteutuvat, toisinaan eivät lainkaan.

“Näiden kahden tunnetilan välille muodostuu se dokumentin tekemisen hienous, ne hetket, kun työnteko kantaa hedelmää ja kaikki osuu kohdalleen tuoden mukanaan onnistumisen”, Häkkinen summaa.


Dokumentti katsottavissa YLE Areenasta 22.4.2019 alkaen.

Televisioesitykset:

ti 23.4.2019 21.55 Yle TV2
ke 24.4.2019 20.15 Yle TV2
to 25.4.2019 16.00 Yle TV2
to 25.4.2019 20.00 TV Finland
la 27.4.2019 11.00 Yle TV2

East City Giantsilla ovat keskiössä nuorten liikunnallisuus ja harrastus

Kuva: East City Giants

East City Giantsin junioritoiminta amerikkalaisessa jalkapallossa on menestynyt erinomaisesti viime vuosina. ECG pitää junioritoimintaa erittäin tärkeänä niin nuorten liikunnallisuuden kehittämisen ja ryhmässä toimimisen kannalta, kuin myös oman kilpaurheilun jatkuvuuden kannalta.

”ECG:n nuorten määrä kaksinkertaistuu joka vuosi. Pyrimme tekemään toiminnasta matalakynnyksistä ja edullista myös vähävaraisille perheille”, kertoo junioritoimenvastaava Henri Kurki.

Toimintaa kehitetään entisestään

Kurjen mukaan toiminnan kehittämisessä tärkeintä on nykyisten harrastajien innostunut jatkaminen siinä ikävaiheessa, jossa innon hiipuminen yleistä. Nuorten mielenkiinnon ylläpitäminen on varmistettu monipuolisella ja pelaajapaikkakohtaisella valmennuksella. Samaan aikaan East City Giants hakee aktiivisesti uusia harrastajia.

Urheiluopistosäätiö tukee East City Giantsia 1000 eurolla ja pyrkii summalla kattamaan osan 13.-14.4.2019 järjestettävän Pajulahden-leirin kuluista.

”Apurahalla on tarkoitus rahoittaa vähävaraisempien perheiden nuorten osallistumista liikunnalliselle leirille. Meille Urheiluopistosäätiö on näyttäytynyt tähän asti loistavien harjoittelupuitteiden tarjoajana. Pajulahden osalta hyötynämme on ollut se, että seuramme lisäksi amerikkalaisen jalkapallon harrastajia on ollut siellä paljon”, täydentää Kurki.

Urheilu opettaa Kurjen mukaan myös suvaitsevaisuutta ja ryhmässä toimimista.

”Edesautamme myös tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Junioritoiminnassa on mukana poikia ja tyttöjä sekä maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria”, sanoo Kurki.

Joukkueurheilu tärkeää lapsen kehitykselle

East City Giantsilla on keskiössä nuorten liikunnallisuus ja harrastus. Harjoitukset, leiri ja toiminta kokonaisuudessaan ovat urheilullisesti ja sosiaalisesti hyvin monipuolisia.

”Joukkueurheilu on äärimmäisen tärkeää lapsen ja nuoren tulevaisuuden kannalta. Se auttaa opiskelussa ja työelämässä. Urheilu itsessään kehittää motoriikkaa ja luo jaksamista päivittäiseen elämään. Hyvä kunto pitää virkeänä, ja lapset jaksavat käydä koulua paremmin”, kertoo Kurki.

Leirimahdollisuus on suuri sosiaalisen kanssakäymisen ja oppimisen paikka. Nuoret ryhmittyvät ja saavat kavereita leirien aikana.

”Urheilu tuo uusia ystäviä ja kavereita. Parasta onkin nähdä lasten hymy sekä lasten itsensä ylittäminen ja oppiminen. Mahtavaa on nähdä myös myöhemmin, miten nuori tai lapsi on elämässään päässyt eteenpäin ja pysynyt oikealla elämän polulla”, päättää Kurki.

Kuva: East City Giants

”Sovelletun judon harrastustoiminta kehittyi aktiivisen seura- ja leiritoiminnan ansiosta”

Kuva: Marita Kokkonen

Sovellettua judotoimintaa järjestetään nykyään yli 25 paikkakunnalla Judoliiton jäsenseuroissa. Sovellettu judo on suunnattu henkilöille, joilla on erityistä tuen tarvetta esimerkiksi liikkumisessa, ymmärryksessä, puheen tuottamisessa, aistien toiminnassa, suureen ryhmään sopeutumisessa tai tarvitsee jostain syystä enemmän aikaa asioiden oppimiseen.

Urheiluopistosäätiö tukee 5 000 eurolla judon vammaisurheilun 30-vuotisen historiikin kirjoittamista. Historiikin kirjoittaa Marita Kokkonen.

30-vuotinen taival takana

Kokkonen on tehnyt vuosikymmenten mittaisen rupeaman vapaaehtoistyöntekijänä judon parissa seura-, alue- ja liittotasoilla mm. valmennuksen, erityisryhmien ja tapahtumien parissa.

”Aloitimme sovelletun judon toiminnan vuonna 1989. Reino Fagerlund toimi silloin Judoliiton päävalmentajana, mieheni judoseuran puheenjohtajana, ja itse olin äitiyslomalla. He sekä Pieksämäen erityisliikunnan ohjaaja Terttu Leppänen lähtivät miettimään, miten judoa voisi tarjota myös vammaisille ihmisille. Lähdin aluksi projektiin apuriksi, mutta jäin sille tielle kauemmaksi aikaa”, kertoo Kokkonen.

Idea judon vammaisurheilun 30-vuotisen historiikin kirjoittamisesta syntyi jo aiemmin, mutta varsinainen sysäys projektin eteenpäin viemiselle saatiin muutama vuosi sitten.

”Siivoilin varastoa, ja löysin sieltä paljon materiaalia vuodesta 1989 alkaen. Minulta on usein kysytty sovelletun judotoiminnan historiaa valmennuksenkin näkökulmasta. Olin yhteydessä Judoliittoon, Paralympiakomiteaan sekä Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:hyn, ja kerroin heille myös ideasta. Toimintamme oli jo alkujaan erityistä, sillä se oli urheiluseuran järjestämää toimintaa. Tarjosimme vammaisille harrastusta samoilla periaatteilla kuin muillekin, emme kuntoutusmielessä”, sanoo Kokkonen.

Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa

Kokkonen sanoo innostuneensa asiasta todella paljon, ja sen määritelleen vahvasti hänen uraansakin. Hän kouluttautui kehitysvammaisten ohjaajaksi. Myöhemmin hän luki vielä sosionomiksi, ammattilliseksi opettajaksi ja erityisopettajaksi.

”Toimin vuoteen 2007 asti sovelletun judon päävalmentajana ja koordinaattorina, minkä jälleen siirryin Judoliittoon koulutus- ja nuorisopäälliköksi”, sanoo Kokkonen.

Toiminta oli yhteiskunnallisesti merkittävää, sillä sovelletun judon harrastustoiminta kehittyi aktiivisen seura- ja leiritoiminnan ansiosta.

”Asuimme alkujaan Pieksämäellä, jossa aloitimme toiminnan. Muutimme mieheni työn vuoksi paljon, ja vuonna 1992 asetuimme Kuopioon asumaan, ja perustin sinne ryhmän. Sen jälkeen vuorossa olivat Jyväskylä, Nurmijärvi ja Vantaa. Reissasimme myös ryhmien kanssa paljon. Leirit pyrimme aina järjestämään uudella paikkakunnalla, jossa sovelletun judon toimintaa ei vielä ollut. Näin pyrimme innostamaan ihmisiä lisää. Kun muutimme mieheni työn perässä, sain aina jonkun jatkamaan työtäni. Näin pystyin hyvillä mielin jatkaa eteenpäin”, kertoo Kokkonen.

Kokkonen kertoo leirien olleen hänelle itselleenkin henkireikiä. Kolmen pienen lapsen äitinä hän koki niiden tuovan hyvää vaihtelua arkeen.

”Oli mukavaa kehittää uutta. Jotkut kritisoivat, miten opetamme näin vaikeaa lajille vammaisille, mutta annoimme tulosten puhua puolestaan. Itseäni kehitti se, että sovelletussa judossa joutui haastamaan itseäänkin opetusmetodien suhteen – mitä ja miten tekniikoita opetettava pystyy tekemään.. Täytyy löytää tekniikan ydin, josta lähtee rakentamaan opetusta. Näitä oivalluksia veimme eteenpäin myös muksu- lasten- ja uusien aikuisharrastajien ryhmiin”, kertoo Kokkonen.

Kuva: Marita Kokkonen

”Urheilu antaa parhaimmillaan elämyksiä ja suuria tunteita”

Kuva: Viveca Lindfors


EM-pronssia tammikuussa pistepotilla 194,40 luistellut Viveca Lindfors palautti Suomen seitsemän vuoden tauon jälkeen mitalikantaan taitoluistelun EM-kisoissa.

”Tähän asti paras urheilumuisto on EM-pronssimitali Minskistä 2019. Lähdin tekemään täysillä enkä säästellyt yhtään mitään”, kertoo Lindfors.

Lindfors kertoo haluavansa tehdä nyt yhä enemmän töitä ja saada lisää samankaltaisia kokemuksia. ”Urheilu antaa parhaimmillaan elämyksiä ja suuria tunteita”, kertoo Lindfors.

Liikunnallisuus tulee perheestä

Lindfors tulee liikunnallisesta perheestä, ja hänen sisaruksetkin harrastavat taitoluistelua.

Lindfors edustaa Espoon Jäätaitureita, ja häntä valmentaa Virpi Horttana. Tämä kausi toi jäälle uuden, huimasti kehittyneen Lindforsin. Periksiantamaton Lindfors kääntänyt aina pettymykset voimavaraksi.

”Aloitin luistelun vuonna 2004 Helsingin Taitoluisteluklubissa, ja olen kilpaillut vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2014 siirryin Espoon Jäätaitureihin”, kertoo Lindfors.

Lindfors opiskelee tällä hetkellä lukiossa, ja aikaa jää hänen mukaan silti muillekin harrastuksille.

”Tykkään lukea kaunokirjallisuutta ja uskon, että lukemisesta on hyötyä myös luisteluni kannalta. Saan esiintymiseeni syvyyttä”, Lindfors kertoo.

Tukijat suuressa roolissa urheilijan uralla

Lindfors arvostaa kaikkia tukijoitaan, ja hänen mukaansa he ovat suuressa roolissa kilpaurheilijan uralla.

”Minusta on hienoa, että Urheiluopistosäätiö tukee urheilijoita uran eri vaiheissa. Taloudellisesta tuesta on aina apua – olen kustantanut avustuksella kesän harjoitusleirejä”, sanoo Lindfors.

Hänen tsemppaa kaikkia nuoria liikkumaan sekä rohkaisee hyppäämään hiukan oman mukavuusalueen ulkopuolellekin.

”Jotta löytää oman juttunsa, kannattaa kokeilla useampia lajeja”, päättää Lindfors.

Kuva: Viveca Lindfors

Puolustusvoimien Urheilukoulu mahdollistaa kilpaurheilijan valmentautumisen huipulle

Kuva: Jari Karinkanta

Puolustusvoimien urheilukoulu kouluttaa tiedusteluryhmiä poikkeusolojen tarpeisiin. Sotilaskoulutuksen lisäksi Urheilukoulu mahdollistaa lahjakkaiden urheilijoiden valmentautumisen varusmiespalveluksen aikana.

”Urheilukoulullamme on kaksi tehtävää: sotilaskoulutus sekä tarjota maan parhaille urheilijoille valmennusta ja edellytykset kehittyä omassa lajissaan”, kertoo Puolustusvoimien Urheilukoulun valmennuspäällikkö Jari Karinkanta.

Urheilukoulun pitkä historia

Puolustusvoimien urheilukoulu sijaitsee Kaartin jääkärirykmentissä Helsingissä. Kainuun prikaatissa Kajaanissa koulutetaan lumilajien urheilijat. Lajeja ovat ampumahiihto, hiihtosuunnistus, lumilautailu, maastohiihto, mäkihyppy ja yhdistetyn hiihto.

”Puolustusvoimissa urheilujoukkotoiminta alkoi 1960-luvulla neljässä eri joukkoyksikössä. Vuonna 1966 näistä neljästä urheilujoukkueesta yhdistettiin kaksi urheilukomppaniaa, jotka sijaitsivat Santahaminassa ja Kajaanissa. Seuraava kehitysaskel oli Urheilukoulun perustaminen 1979 Lahteen Hennalan varuskuntaan, jonne koottiin kaikkien lajiryhmien urheilijat. Vuoden 2015 alussa Urheilukoulu siirtyi takaisin Santahaminaan. Tänä aikana varusmiespalveluksen Urheilukoulussa on suorittanut vajaa 7 000 lahjakasta urheilijaa” kertoo Karinkanta

Urheilukoulu on osa suomalaista huippu-urheilun valmennusjärjestelmää. Päivittäisvalmennus toteutetaan yhdessä Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian ja Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian kanssa. Urheilukoulu tekee yhteistyötä myös Olympiakomitean, lajiliittojen, seurojen ja henkilökohtaisten valmentajien kanssa parhaiden yksilöllisten ratkaisuiden löytämiseksi.

”Urheiluvalmennuksen tavoitteena on kasvattaa ja kehittää urheilijaa kokonaisvaltaisesti mahdollistaen eteneminen huipulle. Pyrimme huomioimaan lajiliittojen tarpeet sekä etsimään lajin kannalta parhaat harjoitusolosuhteet”, sanoo Karinkanta.

Urheilijan kehityksen tukena

Urheilukoulu vastaa varusmiespalvelusta suorittavien urheilijoiden kokonaisrasituksen seurannasta. Lisäksi urheilijoilla on käytössään monipuoliset testaus- ja fysioterapiapalvelut.

”Meillä palveleville varusmiehille (347vrk) on suunniteltu läpivientiin kahdeksan valmennusleiriviikkoa. Kehityksen kannalta on tärkeää, että urheilija pystyy keskittymään omaan lajiin, palautumiseen ja ravintoon”, kertoo Karinkanta.

Karinkanta kertoo lajiryhmien ja niiden koon vaihtelevan vuosittain. Urheilukoulu pyrkii olemaan mahdollisimman paljon urheilijan arjessa mukana.

Urheiluopistosäätiö tukee Puolustusvoimien urheilukoulun valmennuksen tehostamista tänä vuonna 11 000 eurolla.

”Pyrimme varsinkin pienten lajiryhmien valmennusta tehostamaan Urheiluopistosäätiön tuella. Pyrimme kaikella toiminnallamme kasvattamaan urheilijoita yhteisöllisesti sekä opettamaan, mitä huippu-urheilu on”, sanoo Karinkanta.

Karinkannan mukaan eniten hänen työnsä antaa silloin, kun hän näkee yksittäisten valmennustapahtumien ja leirityksen päätteeksi urheilijoiden tyytyväiset ilmeet.

”Se kannustaa jatkamaan ja kehittämään toimintaa entisestään”, päättää Karinkanta.

Kuva: Jari Karinkanta

”Oma kilpailuhenkisyys ajaa eniten eteenpäin”

Kuva: Rebecca Immonen

Maastohiihtäjä Rebecca Immonen pitää lajista monipuolisen harjoittelun vuoksi ja siksi, että lajissa voi pistää itsensä tiukoille.

”Kauden tavoitteena on kehittyminen tulevaisuuden tavoitteita ajatellen. Tuloksellisesti tavoitteena on päästä Lahden alle 23-vuotiaiden MM-kisoihin ja tehdä siellä myös oma huippu suoritus. Lisäksi kiikarissa ovat nuorten ja aikuisten SM-kisat”, kertoo Immonen.

Immonen kertoo, että parhaimpia muistoja hänellä on vuodelta 2016 nuorten olympialaisista Norjasta.

”Edellinen kilpailu oli mennyt pilalle kaatumisen takia, ja en osannut odottaa mitalia 5 km vapaan kilpailusta, koska hiihto ei tuntunut kilpailussa kovinkaan hyvälle. Olin todella onnellinen ja samalla myös erittäin häkeltynyt, kun kuulin olevani kolmas”, kertoo Immonen.

Kaikki tuki on tärkeää

Immosen mukaan Urheiluopistosäätiön toiminta on erittäin tärkeää.

”Urheilun tukeminen kaikilla osa-alueilla on mielestäni tärkeää, ja erityisesti huippu-urheilu on erittäin kallista, jolloin tällaisten ulkopuolisten toimijoiden tuki on erittäin arvokasta”, sanoo Immonen.

Avustus auttaa Immosen mukaan monellakin tapaa.

”Huipulle pyrkiminen on kallista. Kisamatkat ovat kalliita, ja leireille pitäisi päästä muuallekin kuin kotimaastoihin, jotta olisi mahdollista kehittyä. Tässä vaiheessa tukijoita on kuitenkin vaikea saada ja nyt niitä erityisesti tarvittaisiin”, toteaa Immonen.

Hiihto tullut tutuksi jo pienenä

Kuva: Rebecca Immonen

Immonen on asunut latujen vieressä pienestä pitäen. Perheen isä ja äiti harrastivat ja seurasivat aktiivisesti hiihtoa, joten tytärkin vietiin laduille heti, kun se oli mahdollista.

”Tulen urheilullisesta perheestä. Vanhemmat urheilevat paljon ja ovat liikunnanopettajia. Isä on valmentajani ja myös hiihtänyt kilpaa. Siskoni on myös hiihtäjä ja opiskelee Jyväskylässä liikunnalla. Itse aloitin hiihdon 2011 ollessani kuudennella luokalla. Ennen sitä silti liikuin paljon kavereiden kanssa ja pienempänä harrastin myös monia eri lajeja vähäsen. Lisäksi ratsastus on kuulunut 7-vuotiaasta asti elämään”, kertoo Immonen.

Immosen mukaan oma kilpailuhenkisyys ajaa eniten eteenpäin. Lähipiiri kuvailee Rebeccaa määrätietoiseksi ja sisukkaaksi. Immosen mukaan parhaimmillaan urheilu voi antaa mitä vaan. Hänelle itselleen urheilu on parhaimmillaan itsensä ylittämistä, onnistumista, iloa, kehitystä, ystäviä ja äärimmilleen venymistä. Joutuu opetella käsittelemään monia asioita. Niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

”Nuoremmille sanoisin, että nauttikaa siitä mitä teette. Älkää antako epäonnistumisten masentaa teitä. Ne kuuluvat asiaan. Jokaisella on oma tapa tehdä asioita, joten etsikää omanne ja tehkää niin”, rohkaisee Immonen.

Titta Kontron tutkimus antaa ainutlaatuista tietoa entisten huippu-urheilijoiden elintavoista

Urheiluopistosäätiö tukee yksittäisten urheilijoiden ja urheiluyhdistysten lisäksi liikuntatieteellisestä ja liikuntalääketieteellistä väitöskirjatasoista tutkimustyötä. Yksi säätiön tukemista tutkimuksista on Titta Kontron väitöskirjatutkimus nimeltään "Entisten huippu-urheilijoiden fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkäytön ja tupakoinnin väliset yhteydet sekä niihin liittyvät sairaudet ja kuolleisuus".

”Minua kiinnostaa kuinka fyysinen aktiivisuus, tupakointitottumukset ja alkoholinkäyttö ovat yhteydessä entisten huippu-urheilijoiden terveyteen myöhemmällä iällä aktiivisen kilpaurheilu-uran jälkeen. Lisäksi tutkin urheilu-uran ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn sekä kuolleisuuteen huomioiden urheilijoiden veljiin liittyvässä osatyössä myös saman perhetaustan”, kertoo Kontro tutkimuksen tavoitteista.

Väitöstutkimus on ajankohtainen ja merkittävä niin yksilön kuin väestön terveyden kannalta, sillä vähäinen fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja haitallinen alkoholinkäyttö ovat globaaleja ongelmia.

”Viime vuosina erityisesti alkoholia käyttävien ikääntyneiden määrä on kasvanut aiheuttaen inhimillistä kärsimystä yksilötasolla ja suuria kustannuksia väestötasolla. Toivonkin, että väitöstutkimuksessa edellä mainittujen tekijöiden havaituista yhteyksistä olisi hyötyä urheilijoiden lisäksi koko väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä”, kertoo Kontro.

Kattava aineisto tutkimuksen taustalla

Tutkimusaineisto ja erityisesti osatyö, jossa urheilijoita verrataan heidän veljiinsä, on merkittävä, sillä aiemmin julkaisemattoman ja pitkään seuratun urheilijoiden veljien aineiston terveyteen, toimintakykyyn, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen liittyvä julkaisu on herättänyt kansainvälisen tiedeyhteisön ja muiden tahojen huomiota.

”Aineiston muodostavat suomalaiset 2657 miesurheilijaa sekä 1712 verrokkia, lisäksi yhdessä osatyössä on hyödynnetty urheilijoiden veljiä koskevaa aineistoa. Aineiston urheilijoiden uran huippuvuodet sijoittuvat vuosiin 1920–1965. Aineistoa on kerätty kyselytutkimuksina vuosina 1985, 1995, 2001 ja 2008 sekä lisäksi kliinisillä tutkimuksilla vuosina 1992 ja 2008”, kertoo Kontro.

Kyselytutkimuksista analyyseihin on otettu mukaan alkoholinkäyttöön, fyysiseen aktiivisuuteen, kilpa- ja kuntourheiluaktiviteettiin, urheilu-uran lopettamisen syihin sekä tupakointistatukseen liittyviä muuttujia, joita vertaillaan urheilijoiden ja verrokkien tai veljien välillä sekä eri urheilulajiryhmittäin. Urheilijoiden veljien data on kerätty sukututkimuksella ja rekistereistä, veljet ovat myös vastanneet vuoden 2001 kyselytutkimukseen.

”Kyselytutkimusten lisäksi aineistonkeruumetodina on käytetty kansallista sairaalapoistorekisteriä ja tilastokeskuksen kuolleisuusrekisteriä, jotka tarjoavat mahdollisuuden alkoholi- ja keuhkosairauksiin liittyvään sairaalahoidon ja kuolleisuuden tutkimiseen. Kolmannessa osatyössä on käytetty myös obstruktiivisten keuhkosairauksien kustannuksiin liittyvää lääkerekisteriä”, kertoo Kontro.

Mitä tapahtuu huippu-urheilijalle uran jälkeen?

Tutkimus sisältää neljä osatyötä. Ensimmäisen julkaistun osatyön tulosten mukaan entisten huippu-urheilijoiden ja verrokkien alkoholisairauksien tai -kuolemien riski ei eroa toisistaan, vaikka urheilijat käyttävät enemmän alkoholia kuin verrokit.

”Suurin alkoholisairauksien riski on kontaktilajiurheilijoilla ja painonnostajilla, kun taas kestävyysurheilijoilla riski on pienin”, kertoo Kontro.

Toisen julkaistun osatyön tulosten mukaan entiset huippu-urheilijat elävät pidempään kuin heidän veljensä.

”Havaittiin, että entiset huippu-urheilijat ovat myös fyysisesti aktiivisempia, tupakoivat vähemmän ja arvioivat terveytensä paremmaksi veljiinsä verrattuna. Kolmannen osatyön vielä julkaisemattomien tulosten mukaan entiset huippu-urheilijat olivat fyysisesti aktiivisempia ja tupakoivat vähemmän kuin verrokit. Keuhkosairauksien riski oli entisillä huippu-urheilijoilla vastaavasti pienempi kuin verrokeilla”, kertoo Kontro.

Lähiaikoina Kontro on aloittamassa viimeisen eli neljännen osatyön tilastoanalyysejä. Osatyön tavoitteena on tutkia fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn yhteyttä alkoholinkäyttöön, tupakointiin ja fyysiseen aktiivisuuteen pitkittäisseurannassa.

”Voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulokset saattavat toimia motivaattorina ikääntyneiden entisten urheilijoiden ja muun väestön sitoutumisessa fyysisesti aktiivisempaan elämään ja muutenkin terveellisempiin elintapoihin”, sanoo Kontro.

Kontron mukaan tutkimustulokset saattavat myös motivoida urheiluvalmentajia, urheilujärjestöjä ja julkisen terveydenhuollon asiantuntijoita kehittämään liialliseen alkoholinkäyttöön liittyviä toimintamalleja urheilu-uran päättymisvaiheessa.

Urheiluopistosäätiön tuki on kannustanut tutkijana

Liikuntalääketieteen ohella Kontro on opiskellut muun muassa psykologiaa ja neurotieteitä, minkä vuoksi hän ei halunnut tehdä perinteistä liikuntalääketieteen tutkimusta.

”Huomasin heti opiskeluiden alussa, että liikuntalääketiede on minun juttuni ja haluan väitellä tohtoriksi tältä alalta. Mediassa puhutaan paljon entisten urheilijoiden runsaasta alkoholinkäytöstä, mutta tieteellistä evidenssiä aiheesta ei juurikaan ole olemassa. Itse toivon, että Suomessa valmisteltaisiin tätä ongelmaa ennaltaehkäisevä ohjelma, joka otettaisiin käyttöön siinä vaiheessa, kun uran päättäminen lähestyy”, toteaa Kontro.

Kontrolla itsellään ei ole kilpaurheilutaustaa, mutta hän on ollut lapsesta asti aktiivinen liikkuja.

”Väitöskirjatyön ohella ohjaan monipuolisesti erilaisia ryhmäliikuntatunteja useammassa paikassa Jyväskylässä. Rakastan ryhmäliikuntatunteja, ja olenkin ohjannut niitä jo vuodesta 2008. Liike on lääke sopivasti annosteltuna ja on aivan mahtavaa saada jakaa liikunnaniloa ja positiivista energiaa asiakkaille sekä antaa hyvän kiertää”, sanoo Kontro. ’

Kontro kertoo, että Urheiluopistosäätiön tuki on kannustanut häntä tutkijana ja mahdollistanut väitöskirjatutkimuksen sujuvan etenemisen.

”Olen erittäin kiitollinen Urheiluopistosäätiölle saamastani tuesta, sillä säätiö on ollut ensimmäinen väitöskirjatutkimustani rahoittanut taho. On ollut mahtavaa, että säätiö on huomannut tutkimusaiheen tärkeyden ja myös jatkanut hyvin edenneen väitöskirjatutkimuksen tukemista. Mielestäni Urheiluopistosäätiö tekee tärkeää työtä tukemalla urheilu- ja liikuntakasvatusta sekä rahoittamalla liikuntaan ja urheiluun liittyvää tutkimusta Suomessa”, päättää Kontro.

Matkalla kohti huippua

Kuva: Topi Raitanen

Topi Raitanen nousi viime kaudella entistä suuremman yleisön tietoisuuteen. Raitanen alitti 3 000 metrin esteissä 8.30:n rajan ja taisteli EM-finaalissa kahdeksanneksi.

Kalevan kisoissa Raitanen on voittanut 3 000 metrin estejuoksussa Suomen-mestaruuden vuonna 2017 Seinäjoella ja vuonna 2018 Jyväskylässä.

”Kaudelle 2019 olen asettanut aika selkeät aikatavoitteet. Haluan juosta 3000m esteet alle 8.23 ja 1500m alle 3.40. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2019 järjestetään Dohassa, Qatarissa. Siellä haluan taistella finaalipaikasta”, sanoo Raitanen päättäväisesti.

Raitanen kertoo, että urheilu antaa valtavasti erilaisia tunteita, ja urheilun kautta hän on myös päässyt tapaamaan hienoja ihmisiä sekä saanut uusia ystäviä.

”Paras tunnelma on ollut Ruotsi-Suomi-ottelun 1500m loppuratkaisun aikaan, mutta kyllä Berliinin EM-kilpailuissa juostu oma ennätys oli urheilullisesti viime kesän hienoin hetki.Toinen hieno muisto löytyy vuodelta 2015, kun voitimme Olli Ojanahon sekä Aleksi Niemen kanssa suunnistuksen nuorten MM-kultaa”, sanoo Raitanen.

Kohti Tokion 2020 olympialaisia

Urheiluopistosäätiö tukee Raitasen matkaa kohti huippua. Raitanen kertoo tekevänsä töitä pitkäjänteisesti ja on myös erittäin kilpailuhenkinen. Hän kertoo nauttivansa mies miestä vastaan -taisteluista.

”Urheiluopistosäätiö on tukenut jo vuosia suomalaisia urheilijoita. Rooli on erittäin tärkeä, ja Urheiluopistosäätiön tuella pystytään kannustamaan nuoria heittäytymään enemmän huippu-urheiluun”, toteaa Raitanen.

Raitanen kertoo tuen avulla pystyvänsä tekemään kotimaan leirejä sekä hyödyntämään urheiluopistojen fasiliteetteja. Vuonna 2019 hän kertoo hyödyntävänsä Pajulahteen kesällä 2019 valmistuvaa alppimajaa.

”Tukea käytetään kokonaisvaltaiseen valmistautumiseen kohti Tokion 2020 olympialaisia. Kun aloitin syksyllä 2016 uuden valmentajani Janne Ukonmaanahon kanssa, asetimme vuoden 2020 tavoitteeksi top 8. sijan olympialaisissa”, kertoo Raitanen.

Suunnistajasta tuli estejuoksija

Raitanen kertoo suunnistuksen olleen koko perheen harrastus pienestä pitäen.

”Reissasimme Keski-Euroopassa sekä Ruotsissa kilpailuiden perässä. Nuorena harrastin myös jalkapalloa ja sählyä. Kävin joskus myös yleisurheilukilpailuissa”, kertoo Raitanen.

Suunnistuksessa Raitanen on osallistunut neljä kertaa nuorten MM-kilpailuihin. Vuoden 2015 kilpailuista Norjassa hän saavutti kultaa viestistä ja oli kuudes sprintissä. Vuonna 2014 hän saavutti Makedoniassa järjestetyistä nuorten EM-suunnistuksista pronssia pitkällä matkalla ja hopeaa viestissä. Vuoden 2012 nuorten EM-kilpailuista Ranskassa Raitanen saavutti hopeaa niin ikään viestistä.

Raitanen rohkaisee kaikkia nuoria liikkumaan.

”Haluaisin, että nuoret kokeilisivat paljon erilaisia urheilulajeja ja löytäisivät sitä kautta itselleen mieluisan tavan liikkua sekä harrastaa. Mielestäni Juhani Tammisen lause pitää paikkansa: Tunti liikuntaa päivässä antaa kaksi tuntia extra energiaa”, päättää Raitanen.

”Vuoden 2020 olympialaiset ovat ehdoton tavoitteeni”

Kuva: Suvi Suovaara / EMG

Karateka Titta Keinänen palkittiin Läpimurto-palkinnolla Urheilugaalassa. Urheiluopistosäätiö toimi palkintoluokan kummina. Keinänen sai palkinnon myötä säätiöltä 10 000 euron apurahan.

Keinänen teki karatehistoriaa, kun hän voitti viime vuonna ensimmäisenä suomalaisena lajin kansainvälisen ykkösluokan turnauksen. Marokon Rabatissa oli mukana kilpailijoita 72 eri maasta.

”Kaikista eniten tunteita herättänyt urheilumuisto on viime vuodelta, kun taistelin tieni urani ensimmäistä kertaa K1-finaaliin. Voitin paljon kilpailijoita, joiden uraa olin ihaillut pitkään, ja tunne semifinaalin voiton jälkeen oli uskomaton. Viimeisessä kolmessa ottelussa, jotka voitin, kaikki vastustajat olivat arvokisamitalisteja, joita en ole ennen voittanut. Se meni tosi hyvin”, kertoo Keinänen.

Lähipiirin mukaan Keinänen on periksiantamaton ja positiivinen persoona.

”Luulen jonkinlaisen kylmäpäisyyden ottelutilanteissa olevan vahvuuteni. Toisaalta koen olevani aika herkkä ja aistin vahvasti ympärilläni olevien ihmisten tunteita. Uskon otteluissa siitä olevan minulle myös hyötyä, ja osaan usein haistaa tilanteen, milloin on oikea aika hyökätä”, kuvailee Keinänen itseään.

Keinänen tähtää Tokion 2020 olympialaisiin, jossa karate on ensimmäistä kertaa olympialajina.

”Vuoden 2020 olympialaiset ovat ehdoton tavoitteeni. Paikkoja on vähän ja kilpailu kovaa, mutta laitan kaiken peliin. Kauden pääkilpailu ovat maaliskuun lopulla käytävät EM-kilpailut Espanjassa. Tavoitteena on mitali. Lisäksi olympiaranking-pisteiden tiukka keräys jatkuu K1-kilpailuissa”, kertoo Keinänen.

Motivaatio kohdillaan

Keinäsen nousu maailman kärkikastiin on ollut pitkän työn tulos.

”Urani on ollut vaiherikas, sillä pidin neljän vuoden tauon 16-20 vuotiaana. Prosessi takaisin lajin pariin ja kansainvälisille tatameille ei ollut ihan helppo, mutta motivaatio on tauon jälkeen ollut aivan erilainen”, toteaa Keinänen.

Yksi menestymisen avaimista ovat harjoittelu ja kilpaileminen ulkomailla. Sparraus kovien ulkomaalaisten vastustajien kanssa auttaa kehittymään.

”Taloudellinen puoli on stressannut minua usein vuosien varrella. Urheiluopistosäätiön avustus on minulle todella merkittävä apu, jotta pystyn aloittamaan kilpailukauteni ilman stressiä taloudellisesta pärjäämisestäni, ja voin keskittyä tavoittelemaan unelmiani täysillä”, kertoo Keinänen.

Keinänen kokee Urheiluopistosäätiön toiminnan todella tärkeänä.

”Säätiö on tukenut laaja-alaisesti eri lajeja ja varmasti auttanut toteuttamaan monen urheilijan unelmia tai ylipäätään pystynyt mahdollistamaan urheilu-uran jatkumisen”, sanoo Keinänen.

Keinänen kasvoi lajin sisään

Keinänen on viettänyt lapsuutensa tatamin reunalla, sillä hänen isänsä on entinen kilpakarateka.

”Olen kasvanut lajiin sisälle. Kävin karaten alkeiskurssin 9-vuotiaana. Karatessa kiehtoo se, ettei koskaan voi tietää, mitä ottelussa tapahtuu, eikä voi olla varma, miten ottelussa käy”, kertoo Keinänen.

Keinänen kertoo, että hänen perheensä on hyvin urheilullinen, ja kotona on aina kannustettu harrastamaan liikuntaa. Isä on myös Keinäsen valmentaja.

”Pienenä harrastin valtavasti erilaisia lajeja – lähes kaikkea mitä lähialueilla oli mahdollista harrastaa mm. salibandya, yleisurheilua ja tanssia ja ratsastusta. Olen kotoisin maalta, ja myös arkeni oli todella aktiivista. Neljän veljeni kanssa kiipeilimme puissa, haastoimme toisiamme erilaisiin temppuihin trampoliinilla, käytiin pulkkamäessä ja autoimme ison talon töissä”, kertoo Keinänen.

Keinäsen mukaan urheilu voi parhaimmillaan antaa valtavasti erilaisia asioita, kuten suuria tunteita, oppia elämästä, tärkeitä ihmissuhteita, hyvinvointia ja itsensä löytämistä.

”Ehkä tärkeimpinä muistoina ja tunnelmina pidän kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa urheilu-uran varrella. Olen leireillyt ja kisannut paljon ulkomailla, mistä olen todella kiitollinen”, sanoo Keinänen.

Keinänen suosittelee rohkeasti kokeilemaan erilaisia lajeja ilman ennakkoluuloja ja myös kilpailemista jossakin lajissa, jos se tuntuu hyvältä. Siinä oppii valtavasti myös itsestään.

Kuva: Otto Mellais

Titta Keinänen vei voiton Läpimurto-palkintoluokassa

Kuva: Suvi Suovaara / EMG

Suomalainen urheiluyhteisö kokoontui 17.1.2019 juhlistamaan kahdettatoista Urheilugaalaa sekä menneen urheiluvuoden sykähdyttävimpiä hetkiä. Urheilugaalassa palkitaan vuosittain menestyneitä urheilijoita, urheilun taustavaikuttajia, urheilun ilmiöitä ja tapahtumia. Voittajat saavat tunnustuksena hopeoidun Uno-palkinnon.

Tänä vuonna Suuren raadin äänestyksessä oli seitsemässä eri kategoriaa, joissa ehdokkaita on kolmesta neljään. Urheilugaalan varsinaiset palkintoluokat 2019 olivat: läpimurto, taustavoima, esikuva, urheilukulttuuri, Vuoden urheiluseura, Suomen liikkuvin kunta ja Suomen Aktiivisin Työpaikka. Vuoden Sykähdyttävin urheiluhetki 2018 valittiin yleisöäänestyksellä.

Urheiluopistosäätiö Läpimurto-palkintoluokan kummina

Urheiluopistosäätiö toimi Läpimurto-palkintoluokan kummina. Läpimurto tarkoittaa nousua viimeisen vuoden aikana lajinsa ehdottomalle huipulle. Voittaja palkittiin tittelin ja Uno-pokaalin lisäksi Urheiluopistosäätiön lahjoittamalla 10 000 euron erikoisstipendillä.

Voiton vei karateka Titta Keinänen. Keinänen teki huhtikuussa 2018 karatehistoriaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen ykkösluokan turnauksen Marokossa uusien tempun kesäkuussa Turkissa. Matkalla kaatui toistakymmentä arvokisamitalistia, joita hän ei ollut aiemmin voittanut. Keinänen on noussut runsaassa vuodessa yli 200 sijaa olympiarankingissa 68 kg sarjan kakkoseksi. Marraskuun MM-kisoissa Espanjassa suomalaiskarateka ylsi seitsemänneksi.

E-urheilijoille tukea matkalla kohti huippua

Kuvaaja: Otto Virtanen, SEUL ry / Grail Quest -tapahtuma

Urheiluopistosäätiö on käynnistänyt kolmivuotisen hankeyhteistyön Suomen elektronisen urheilun liiton (SEUL ry) kanssa.

Yhteisenä tavoitteena on parantaa harjoitteluympäristöä ja kehittää valmentamista ja auttaa urheilijoita kehittymään lajissaan.

“Urheiluopistosäätiö haluaa olla vahvasti mukana viemässä suomalaista e-urheilua eteenpäin. E-urheilu on kilpaurheilua sekä urheiluharrastus aivan samalla tavalla kuin perinteiset lajit”, painottaa säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Yhteistyö SEUL ry:n kanssa käynnistyi vuoden 2018 lopulla ja jatkuu vuoden 2020 loppuun asti. Säätiö tukee hankkeen aikana liiton valmennustoiminnan kehittämistä yhteensä 18 000 eurolla. SEUL ry toimii suomalaisen kilpapeliurheilun keskusjärjestönä tehtävänään kehittää ja tuoda esiin elektronista urheilua sekä jäsenistönsä toimintaa.

”E-urheilu on nopeasti kehittyvä laji, jossa optimaalinen harjoittelu ja valmennus hakevat vielä muotoaan. Apurahalla rakennetaan maajoukkueleirityksiä e-urheilijoille yhdessä urheiluopisto Pajulahden kanssa. Valmentajakoulutusten kehittäminen ja järjestäminen tapahtuu urheiluopistolla, ja tämän yhteistyön rakentaminen sekä kehittäminen eteenpäin on meille tärkeää. Kartoitamme samalla optimaalisten tukitoimien kehittämistä pelaajia varten”, kertoo SEUL ry:n valmentajakoulutushankkeen työntekijä Aapo Räntilä.

Para e-urheilun nostaminen tasavertaiseen asemaan muiden vammattomien urheilijoiden kanssa on lisäksi SEUL ry:lle tärkeä työsarka.

”E-urheilussa kaikki ovat yhdenvertaisia. Liiton ja Pajulahden rakentamat leirit ja tukitoimet koskevat myös yhtäläisesti para e-urheilijoita. Yhdessä urheiluopiston kanssa kartoitamme myös mahdollisuuksia osallistaa vammaisia ihmisiä lajin pariin yhä enemmän”, jatkaa Räntilä.

Räntilä kertoo Urheiluopistosäätiön olevan heille uusi tuttavuus, mutta kokevat säätiön toiminnan erittäin tärkeäksi.

”Vaikka e-urheilu onkin ollut paljon esillä suurten palkintosummien takia, on todellisuus erilainen. Laji on vielä suhteellisen pieni, mutta kasvaa nopeasti. Pelaajan arki huippujen takana saattaa usein olla karua ja hyvin yksinäistä puurtamistakin. Huipulle pääseminen on vaikeaa ja matka sinne erittäin haasteellinen. Urheiluopistosäätiön tuella pystymme parantamaan e-urheilijoiden tavoitteellista matkaa kohti huippua”, sanoo Räntilä.

Lajin suosio kasvanut

E-urheilu on lähtenyt maailmanlaajuisesti räjähdysmäiseen kasvuun viimeisen viiden vuoden aikana. Turnauksien palkintopotit ovat noussee muutamissa vuosissa sadoistatuhansista euroista kymmeniin miljooniin euroihin, uusia kilpailullisia pelejä pyritään luomaan nyt enemmän kuin koskaan, peleillä on harrastajia useita satoja miljoonia ja pelaamisesta kiinnostuneita seuraajia on jo yli puoli miljardia ympäri maailman.

”Lajin kova kasvu on luonut myös tarpeen luoda erilaisia normeja sekä esimerkiksi kehittää koulutusta, kasvatusta ja seuratoimintaa. Suomi on eräänlainen edelläkävijä uuden ajan e-urheilun harrastuskulttuurin rakentamisessa. Meillä tehdään tällä hetkellä paljon laadukasta tutkimustyötä kokonaisvaltaisen valmennuksen kehittämiseksi sekä kehitystyötä monipuolisen ja kehittävän e-urheilun harrastamisen mahdollistamiseksi aina junioritoiminnasta koulu- ja seuratoimintaan, puolustusvoimista korkeakouluun ja siitä ammattilaisuraan asti”, kertoo Suomen Elektronisen Urheilun Liiton varapuheenjohtaja Otto Takala.

Takalan mukaan on tärkeää luoda harrastukselle normeja ja turvallisia toimintaympäristöjä jalkauttamalla lajiin esimerkiksi tuoreimmat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, pelaajalisenssit, vakuutukset ja doping-säädökset. Samoin hän pitää tärkeänä kouluttaa lajiin vihkiytyneitä ohjaajia ja valmentajia sekä luoda pelaajapolkuja ja synnyttää urheiluseuratoimintaa, jotta kasvatuksen piirissä tapahtuva tavoitteellinen harrastaminen mahdollistuisi.

”Teemme paljon töitä sen eteen, että elektronisen urheilun harrastus- ja kilpailukulttuuri saataisiin muutettua entistä terveellisemmäksi, turvallisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi”, jatkaa Takala.

E-urheilu tuo ihmisiä ympäri maailman yhteen

Ammattimaiseen e-urheiluharjoitteluun ollaan tuomassa yhä enemmän uudenlaista kulttuuria, joka pitää sisällään kokonaisvaltaista ihmisen suorituskyvyn kehittämistä ja sen ylläpitämistä.

”Elektroninen urheilu ymmärretään vielä liian usein hyvin passiivisena ja huonoihin elämäntapoihin johtavana ongelmana, mutta itse kilpailutoiminnan ja huippu-urheilun todellisuus on yhä useammin toinen. Kilpailun kehittyessä ja tiukentuessa, kilpailuja ratkaiseviksi tekijöiksi muodostuvat usein kilpailijoiden pelin ulkopuoliset ominaisuudet, kuten henkiset voimavarat ja paineensietokyky”, kertoo Takala.

E-urheilu tarjoaa parhaimmillaan, niin sanotun perinteisen urheilun tapaan, lukemattoman määrän erilaisia tunteita, elämyksiä ja elinikäisiä ystävyyssuhteita.

”E-urheilu tuo ihmisiä ympäri maailman sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon, vakaumukseen, toimintakykyyn, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta lähemmäksi toisiaan. Globaalin toiminnan myötä myös esimerkiksi kielitaito kehittyy ja kulttuurien välinen ymmärrys paranee”, sanoo Takala.

Grail Quest -tapahtuma järjestettiin Turussa, Kupittaan Palloiluhallissa 18.-20.10.2018. Tapahtumassa pelattiin mm. Tekken 7 eSM-turnaus. Kuvaaja: Otto Virtanen / SEUL ry

Urheiluopistosäätiöltä tukea urheilutoiminnalle

Urheiluopistosäätiö tukee jälleen 2019 laaja-alaisesti urheilutoimintaa sen eri saralla. Tähän kuuluvat mm. urheiluvalmennus, liikuntakasvatus ja liikuntatieteellinen tutkimus.

Urheiluopistosäätiön vuoden 2018 apurahabudjetti oli 405 000 euroa, josta 252 400 euroa jaettiin hakemusten pohjalta. Vuodeksi vastaavat luvut ovat 445 000 euroa ja 264 400 euroa. Urheiluopistosäätiö jatkaa myös aikaisempina vuosina aloitettujen erillishankkeiden tukemista.

”Säätiön toiminta on vakaata, ja pääomaa kasvatetaan sijoituksilla, jotka kohdennetaan ympäri maailmaa. Pyrimme luonnollisesti kasvattamaan kokonaisbudjettia vuosittain, ja viime vuosina olemme onnistuneet hyvin tavoitteessamme”, kertoo Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Isommilla summilla vaikuttavuutta tutkimuksiin

Kuusi hakijaa sai säätiön tutkimusapurahan liikuntatieteelliseen työhön. Yhteensä apurahojen summa on 35 000 euroa.

Mielenkiintoisena aiheena on mm. Titta Kontron tutkimus otsikolla: Entisten huippu-urheilijoiden fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkäytön ja tupakoinnin väliset yhteydet sekä niihin liittyvät sairaudet ja kustannukset sekä kuolleisuus.

”Tänä vuonna jaettiin kappalemäärissä vähemmän tutkimusapurahoja, mutta kokonaisuudessaan summa oli hiukan suurempi kuin viime vuonna. Pyrimme isommilla tukisummilla hakemaan enemmän vaikuttavuutta tutkimuksiin”, kertoo Hako.

Yksilöurheilun lajikirjo monipuolinen

Urheilutoiminnan apurahat jakautuivat jälleen liittojen, seurojen ja yksilöurheilijoiden kesken. Yksittäisille urheilijoille jaettiin 44 000 euroa.

”Yksilöurheilun saralla lajikirjo oli jälleen monipuolinen. Lajeista ovat edustettuina niin maastohiihto, pyörätuolikelaus, jousiammunta kuin yleisurheilunkin eri lajit”, sanoo Hako.

Yksittäisistä urheilijoista apurahan saivat mm. Tiia Kuikka, Topi Raitanen, Viivi Lehikoinen, Lindfors Viveca, Henry Manni, Rebecca Immonen, Taru Kuoppa, Oskari Mörö, Lilli Vehmas ja Aku Partanen.

”Moni urheilija haki tukea harjoitus-, valmennus- ja leirityskuluihin, mutta esiin nousi perusteluissa myös kesällä 2019 rakentuvan Pajulahden alppimajan käyttö treenin tukena. Alppimaja-asumisen ns. korkeutta voidaan säätää typen avulla merenpinnan tasolta aina viiteen kilometriin asti. Asuminen korkealla ja harjoittelu merenpinnan tasolla on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista huippu-urheilijan harjoitteluun”, kertoo Hako.

Urheiluopistosäätiö lisää liikunnan tasa-arvoisuutta

Lajiliitoille ja seuroille myönnetyistä apurahoista suurimmat apurahat ohjautuivat tahoille, joita Urheiluopistosäätiö on tukenut jo vuosia kuten yleisurheilu, kamppailulajit, tennis, jalkapallo ja erityisliikunta sekä vammaisurheilu.

Yksittäisille seuroille myönnettiin apurahoja 47 400 euroa ja liitoille 138 ooo euroa.

Kilpaurheilun lisäksi Urheiluopistosäätiö haluaa auttaa luomaan jokaiselle nuorelle mahdollisuuden liikkua ja harrastaa.

”Tänäkin vuonna suurin osa apurahoista myönnettiin valmennusleireihin, joissa apurahan saajat voivat hyödyntää säätiön omaa urheiluopistoa Liikuntakeskus Pajulahtea. Yhteistyössä Liikuntakeskus Pajulahden kanssa voimme tukea myös vähävaraisten lasten ja nuorten pääsyä mukaan leireille.”

Kaikki vuodeksi 2019 hakemuksen perusteella apurahan saaneet löytyvät säätiön kotisivuilta.

Urheiluopistosäätiö mukana Urheilugaalan Läpimurto-palkinnossa


Suomen Urheilugaalan 2019 seitsemän varsinaisen palkintoluokan ehdokkaat on julkaistu.

Urheiluopistosäätiö on yksi Urheilugaalan kumppaneista ja toimii palkintoluokan Läpimurto kummina. Urheiluopistosäätiön apuraha Läpimurto-palkintoluokan voittajalle tai hänen osoittamalleen taholle on 10000 euroa. Läpimurto-palkinnon ehdokkaat ovat: keihäänheittäjä Oliver Helander, karateka Titta Keinänen, e-urheilija Topias Taavitsainen ja jääkiekkoilija Eeli Tolvanen.

Läpimurto-palkintoluokan lisäksi urheilualan vaikuttajista koostuva palkintolautakunta on valinnut ehdokkaat palkintoluokkiin urheilukulttuuri, esikuva ja taustavoima.

Urheilukulttuuri-palkinnon saajaksi ovat ehdolla Amer Sports, urheilutoimittaja Leif Lampenius sekä Tuntematon Kimi Räikkönen -kirja. Esikuvaksi ovat ehdolla hiihtäjä Martti Jylhä, squashin pelaaja ja valmentaja Olli Tuominen sekä nyrkkeilijä Eva Wahlström. Taustavoima -palkinnon ehdokkaat ovat puolestaan tallipäällikkö Aki Ajo sekä managerit Jukka Härkönen ja Satu Järvelä.

Näiden lisäksi Urheilugaalan Suuri raati äänestää Suomen Olympiakomitean, Kuntaliiton sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijoiden valitsemista ehdokkaista voittajat kolmessa palkintoluokassa: Suomen aktiivisin työpaikka (KiiltoClean Oy, Nokia Oyj ja Vakuutuskeskus), Suomen liikkuvin kunta (Kouvola, Oulu ja Vihti) ja vuoden urheiluseura (Helsingin Uimarit, Porin Pesäkarhut ja Oulun Kärpät 46).

Varsinaisten palkintoluokkien lisäksi Urheilugaalassa palkitaan Urheilutoimittajain Liiton jäsenten äänestyksen perusteella Vuoden Urheilija, Vuoden Joukkue, Vuoden Valmentaja ja Urheilutoimittajain Liiton valiokunnan valitsema Vuoden Nuori Urheilija.

“50 kilometrillä ei katsota, kuka on nopein, vaan kuka kestää”

Suomen lupaavimpiin kilpakävelijöihin lukeutuva Aleksi Ojala tietää, etteivät tulokset synny ilma uhrauksia rankassa kestävyyslajissa. 25-vuotiaan nuorukaisen vyön alle on ehtinyt kertyä enemmän Suomen mestaruuksia kuin monella huippu-urheilijalla koko uran aikana.

Urheilupistosäätiö tukee Ojalan matkaa huipulle, ja Ojala kuuluu Urheiluopistosäätiön Pajulahti-tiimiin. Pajulahti-tiimiin kuuluminen sekä Urheiluopistosäätiöltä saatu tuki ovat mahdollistaneet sen, että Ojala on voinut laittaa entistä suurempia panoksia urheilu-uraan edistämiseen.

Ojala on napannut kilpakävelyn SM-kultaa 20 kilometrin matkalla vuosina 2015, 2016 ja 2017. Vuonna 2017 Ojala rikkoi 20 kilometrin Suomen ennätyksen ajalla 1.23.16. Myös viestijuoksussa Ojala on kunnostautunut saavuttamalla yhteensä kaksi kultaa, kolme hopeaa sekä yhden pronssimitalin

Kestävyyslajeista raastavin

Ojalan leipälaji on kuitenkin 50 kilometrin kilpakävely. 50 kilometrin kävely on kestävyyslajeista raastavimpia: keskeytykset lämpöhalvauksen tai pyörtymisen takia kuuluvat lajin arkeen.

Jopa täyspitkä maratonjuoksu vaikuttaa leppoisalta sunnuntailenkiltä 50 kilometrin kilpakävelymatkaan verrattuna. Kilpakävelyssä toisen jalan on sääntöjen mukaan aina osuttava maahan. Tällöin lihas ei ehdi rentoutua missään vaiheessa liikettä.

“50 kilometrillä ei katsota, kuka on nopein, vaan kuka kestää. Kisasta lähdetään omin jaloin tai paareilla. Muita vaihtoehtoja minulla ei ole”, Ojala kommentoi valitsemansa lajin luonnetta.

Vaikka 50 kilometriä on Ojalan päämatka, hän on kävellyt sen maaliin vain kolmesti elämässään.

Pekingin MM-kisoissa 2015 Ojala pyörtyi, ja Rion olympialaisissa vuonna 2016 hänet diskattiin kävelytekniikan vuoksi. Vuoden 2018 Berliinin EM-kisoissa hirmuhelle uuvutti nuoren kilpakävelijän, ja Ojala joutui keskeyttämään lämpöhalvauksen vuoksi. Tähän mennessä Ojalan paras suoritus on Lontoon vuoden 2017 MM-kisojen 14. sija.

“Unelmista ei pidä luopua vaikeinakaan aikoina”

Kuva: Taneli Tenhunen

Pyörätuolitennispelaaja Taneli Tenhusen palo tennistä kohtaan ei ole laantunut, vaikka elämä on heittänyt eteen haasteita.

Kiuruvedeltä kotoisin oleva Tenhunen löi ensimmäisen kerran tennismailalla keltaista palloa 15-vuotiaana, ja laji vei nuorukaisen heti mennessään. Synnynnäinen selkäytimen kehityshäiriö ei ollut aiemminkaan hidastanut Tenhusen tahtia: urheilullinen poika oli aina liikkunut runsaasti pyörätuolikoripalloa, salibandya ja kelkkajääkiekkoa harrastaen.

Tenhusen haave tennisammattilaisuudesta alkoi konkretisoitua, kun hän muutti Lahteen ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja ryhtyi harjoittelemaan tavoitteellisesti. Tuolloin Tenhusen kehitystä alkoi vauhdittaa oma valmentaja, ja nuori pelaaja sai myös paikallisen tennisliiton tuen taakseen.

“Olen aina nauranut, että minun pitää tehdä sitä, mitä osaan. Osaan vain pelata tennistä. Joskus nuorempana kuitenkin haaveilin urheilutoimittajan töistä, mutta tennis on kutsumukseni”, Tenhunen kertoo muistellessaan ammattilaisuransa ensimmäisiä askelia.

Vaikeuksien kautta uuteen alkuun

Vuonna 2011 Tenhusen mukavaan nousuun lähtenyt ammattilaisura teki täyskäännöksen. Munuaisen vajaatoiminta ja rankat dialyysihoidot pakottivat nuorukaisen astumaan sivuun pelikentiltä.

Vaikka kilpaura ei enää onnistunutkaan vakavan sairastumisen jälkeen, Tenhunen jatkoi työskentelyä tenniksen parissa valmentajan roolissa. Valmentajan kenkiin hypännyt mies kanavoi kaiken osaamisensa eri ikäisten tennispelaajien kehittämiseen ja auttamiseen.

“Toivoin pystyväni opettamaan myös junnuja niin, että joku päivä saataisiin Suomeen seuraava Jarkko Nieminen”, Tenhunen nauraa.

Vuonna 2014 Kuopion Tennisseurassa valmentajan töitä tehnyt Tenhunen sai kuulla elämänsä parhaat uutiset: sairaalasta kerrottiin, että miehen toimimattoman munuaisen tilalle oli löydetty uusi. Munuaisen siirto onnistui hienosti, ja ajatus kilpakentille paluusta alkoi kyteä.

“Alkuvuodesta 2016 Jarkko Nieminen päätti lähteä tukemaan paluutani Supertähdet-ohjelman hyväntekeväisyysosiossa, jossa huutokaupattiin Jarkon maila hänen viimeisestä ottelustaan”, Tenhunen selventää.

Jarkko Niemisen kädenpuristuksen jälkeen Tenhunen päätti aloittaa elämänsä uudestaan tennisammattilaisena.

“Teen tätä tosissani ja pitkäjänteisesti. Treenaan kahdesta kolmeen kertaan päivässä ja haluan kehittyä.”

Lisää rutiinia pelaamiseen

Tenhusen ammattiura muistetaan parhaiten vuoden 2008 Pekingin paralympialaisista, joissa mies selviytyi hienosti toiselle kierrokselle eli 32 parhaan joukkoon. Come backin jälkeen tennisammattilaisen harjoittelua ryhdittää kuitenkin jo uusi tavoite: vuoden 2020 Tokion paralympialaiset.

Tenhusen uusi tuleminen on lähtenyt käyntiin hienosti. Tenhunen on tällä hetkellä rankingissa sijalla 63 – ennen sairastumistaan mies ylsi parhaimmillaan sijalle 80.

“Jopa yllättävän hyvin paluu on lähtenyt käyntiin, vaikka kansainvälinen taso on poissa ollessani vain noussut”, Tenhunen kommentoi.

Kuten pystypelissäkin, myös pyörätuolitenniksessä taito, nopeus ja voima ovat kehittyneet. Pelaajat ovat entistä kokonaisvaltaisempia, ja lajin huipulle on noussut taitavia nuoria pelaajia. Tekemistä siis riittää. Tenhunen on useana vuonna saanut Urheiluopistosäätiön apurahan, ja Urheiluopistosäätiö haluaa olla vauhdittamassa hänen paluutaan huipulle.

“Pystyn treeneissä jo todella hyvään peliin, mutta sen siirtäminen matseihin vaatii lisää kokemuksia. Pelaamisen rutiinia tarvitsen lisää”, mies analysoi omaa tasoaan.

Tenhunen kertoo ottaneensa haasteen innostunein mielin vastaan ja nauttivansa jokaisesta tenniskentällä vietetystä päivästä.

“Sairastumisen jälkeen en olisi voinut kuvitella, että tulee vielä toinen tilaisuus. Elän pikkupojan unelmaa jo toisen kerran”, Tenhunen kertoo hymy huulillaan.

Väitöskirjatutkimus kartoittaa urheilijoiden ja valmentajien ravitsemusosaamista

Yksi Urheiluopistosäätiön tukemista tutkimuksista on suomalaisten nuorten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemusosaamista kartoittava Maria Heikkilän väitöskirjatutkimus.

Interventiotutkimuksen avulla pyritään parantamaan puutteita ravitsemustiedoissa ja -taidoissa. Urheilijat ja valmentajat saavat ravitsemusohjausta luentojen, tehtävien, ruokapäiväkirjapalautteen sekä ruokakuviin perustuvan mobiilisovelluksen avulla.

Tutkimus pyrkii selvittämään myös, kuinka ohjauksella voidaan vaikuttaa urheilijan häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen.

“Tavoitteena on luoda sellainen uudenlainen ja tehokas ravitsemusohjausmalli, joka voidaan ottaa käyttöön laajemminkin urheilumaailmassa”, väitöskirjatutkija Maria Heikkilä Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastosta kuvailee.

Omat kokemukset herättivät aiheen tärkeyteen

Tutkimuksen aihe syntyi Heikkilän omien havaintojen kautta. Väitöskirjatutkija on itse valmentanut nuoria hiihtäjiä seura- ja liittotasolla useiden vuosien ajan.

“Urheilijoita valmentaessa näkee konkreettisesti sen, mikä vaikutus syömis- ja juomisvalinnoilla voi olla suoritukseen ja palautumiseen – tai näiden epäonnistumiseen, kun ravitsemusasioita ei pidetä riittävän tärkeinä”, Heikkilä toteaa.

Valmennusvuosiensa varrella Heikkilä huomasikin, että osalla valmentajista ja urheilijoista on vääristyneitä tietoja ravitsemuksesta. Ravitsemustiedot olivat toisinaan puutteellisia, eivätkä urheilijat välttämättä tienneet, mistä pätevää ravitsemustietoa tulisi etsiä.

“Moni urheilija on kertonut, ettei tiedä, mikä on luotettavaa ravitsemustietoa ja mistä sellaista on mahdollista saada”, Heikkilä kertoo.

Uraa uurtavalle tutkimukselle selvä yhteiskunnallinen tarve

Heikkilän väitöskirjatutkimus on ensimmäinen tutkimus, jossa selvitetään suomalaisten kestävyysurheilijoiden ravitsemusosaamista ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä.

“Urheiluseurassa urheileminen koskettaa niin monta suomalaislasta ja -nuorta, että tuloksia voidaan pitää koko yhteiskunnan kannalta merkittävinä. Tuloksia hyödynnetään myös urheilijoiden ja valmentajien ravitsemuskoulutuksen kehittämisessä”, Heikkilä toteaa.

Eniten Heikkilää ilahduttaa tutkimuksen tekemisessä urheilijoilta saatu positiivinen palaute ja mahdollisuus antaa urheilijoille konkreettista apua urallaan.

“On ollut myös antoisaa saada konkreettisia lukuja siitä, millaista esimerkiksi urheilijoiden ravitsemusosaaminen on ja missä asioissa on haasteita. Aiemmin näitä on voinut vain arvailla, mutta tutkittua pohjaa asialle ei ole ollut”, väitöstutkija pohtii.

Myös selkeä tutkimusaukko on kannustanut Heikkilää eteenpäin.

“On ollut antoisaa olla ensimmäisenä tutkijana Suomessa tutkimassa kyseistä asiaa.”

Urheiluopistosäätiön kaltaisilla toimijoilla merkitystä

Heikkilä kiittelee Urheiluopistosäätiötä saamastaan tuesta. Väitöskirjatutkija kertoo säätiön olleen ensimmäinen tutkimusta rahoittanut taho ja että tämä antoi tärkeän alkusysäyksen tutkimukselle.

Heikkilän mielestä on tärkeää, että Suomessa on Urheiluopistosäätiön kaltaisia toimijoita, jotka rahoittavat liikuntaan ja urheiluun liittyviä tutkimuksia ja ovat mukana kehittämässä liikunnan tasa-arvoa.

“Vastaavia tekijöitä saisi olla Suomessa enemmänkin, sillä näissä asioissa on vielä paljon tekemistä. Urheiluopistosäätiö toimii hienona esimerkkinä.”

SISU-tiimin leireillä rikotaan lajirajoja ja kankeita tekemisen tapoja

Monipuolinen harjoittelu muodostaa perustan osaamiselle – lajissa kuin lajissa. Tähän ajatukseen perustuu Finlands Svenska Idrott -järjestönjohtaman SISU-tiimin toiminta.

SISU-tiimin tarkoituksena on tarjota lajirajoja ylittävää harjoittelu- ja leiritoimintaa lahjakkaille nuorille kestävyysurheilijoille. “SISU-team 2017–2019” -kauden aikana järjestetään yhteensä viisi leiriä, joihin kutsutaan lupaavia urheilijoita viiden lajin parista: yleisurheilusta, suunnistuksesta, uinnista, hiihdosta ja pyöräilystä.

SISU-toiminta tuo myös yhteen eri kestävyyslajien valmentajat ja valmennusosaamisen sekä luo lajirajoja ylittäviä verkostoja niin urheilijoiden kuin valmentajien välille.

Finlands Svenska Idrott -järjestön urheilujohtaja Arto Sirviön mukaan SISU-tiimin leirejä on järjestetty kuuden vuoden ajan, ja vuosien varrella leirien sisällöstä on saatu runsaasti positiivista palautetta. SISU-tiimi sai vuodeksi 2018 Urheiluopistosäätiön apurahan leiritoimintaansa varten.

“Konseptin perustan muodostavat leireillä järjestettävät yhteisharjoitukset: jokainen laji vastaa yhdestä leiriviikonlopusta ja suunnittelee kaikille yhteisiä harjoituksia sekä koulutusta. Yhteisharjoituksien tarkoituksena on antaa nuorille kattavampi käsitys eri lajeista ja niiden vaatimuksista”, Sirviö kertoo.

Uusia näkökulmia ja vertaistukea muiden lajien urheilijoilta

Nuorien urheilijoiden opettaminen ja valmentaminen lähtee liikkeille perusasioiden kertaamisesta. Leireillä pyritään korostamaan, kuinka tärkeää harjoittelun suunnittelu, oikeanlaiset ruokatottumukset sekä riittävä uni ja lepo ovat onnistumisen kannalta. SISU-tiimiläiset saavat myös hyviä kontakteja muihin urheilijoihin – näiden kanssa he voivat jakaa kokemuksiaan urheilusta ja urheilijaksi kasvamisesta.

Myös valmennustoimintaa pyritään kehittämään leireiltä saadun tiedon ja kokemusten pohjalta.

“Valmennuksen kehittämisessä on tärkeää saada riittävä määrä dataa, josta on hyötyä erityisesti urheilijalle – nyt dataa kerätään paljon, mutta tieto ei aina siirry koko valmennusprosessiin. Tavoitteena on saada myös vertaistukea lajirajojen yli sekä tarkastella toimintaa muiden lajien näkökulmasta ja verrata sitä omaan tekemiseen”, Sirviö selventää.

Leireillä työskentelevät valmentajat saavat itse päättää oman lajin harjoituksien sisällöistä, ja he pääsevät jakamaan omia ideoitaan myös muiden lajien urheilijoiden ja valmentajien kanssa.

Harjoittelun ja koulutuksen lisäksi leiriläiset pääsevät kuuntelemaan eri urheilijoiden puheita ja esityksiä.

“Paikalla olleet nykyiset ja entiset urheilijat ovat kertoneet avoimesti omia kokemuksiaan ja urheilijatarinoitaan. Näistä on pidetty paljon”, Sirviö kertoo leirien sisällöstä.

Urheiluopistosäätiön toiminnasta keskusteltaessa Sirviö korostaa säätiön roolia tasapuolisten liikunta- ja urheilumahdollisuuksien luojana.

“Urheiluopistosäätiön antama tuen avulla olemme pystyneet varmistamaan, että osallistumismaksut pysyvät riittävän alhaisina – niin että mahdollisimman monella on mahdollisuus tulla mukaan. SISU-tiimin kaltaiseen toimintaan ja sen kehittämiseen tarvitaan juuri Urheiluopistosäätiön tapaisia tukijoita sekä uskallusta kokeilla erilaisia konsepteja kestävyysurheilulajien valmennuksessa”, Sirviö summaa.

“Sotilas tarvitsee kestävyyttä, voimaa sekä näiden yhdistelmää” – tuore väitöskirjatutkimus pureutuu varusmiesten fyysisen toimintakyvyn vaatimuksiin

Urheiluopistosäätiö tukee yksittäisten urheilijoiden ja urheiluyhdistysten lisäksi liikuntatieteellisestä ja liikuntalääketieteellistä väitöskirjatasoista tutkimustyötä.

Yksi Urheiluopistosäätiön tukemista mielenkiintoisista yhteiskunnallisista tutkimuksista on Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosastolla työskentelevän liikuntatieteiden maisteri Tommi Ojasen väitöskirjatutkimus “Sotilaan kuormittuminen pitkäkestoisessa taisteluharjoituksessa sekä voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutus fyysiseen toimintakykyyn ja kehon koostumukseen.”

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa sotilaan fyysisistä vaatimuksista sekä fyysisen harjoittelun kehittämisestä varusmieskoulutuksen aikana.

“Suorittaakseen tehtävänsä menestyksekkäästi sotilas tarvitsee hyvää fyysistä suorituskykyä sekä maastossa liikkumisen taitoa. Varusmiespalveluksen aikana nuoren suomalaisen miehen fyysistä suorituskykyä pystytään parantamaan oikeanlaisella harjoittelulla eri sotilastehtävien vaatimusten mukaisesti”, Ojanen kertoo.

Ojasen mukaan puolustusvoimien fyysisen koulutuksen tärkeimpänä tavoitteena on valmistaa sotilas selviytymään omasta tehtävästään fyysisesti.

“Oikein suunnitellulla, systemaattisesti jaksotetulla ja riittävän kuormittavalla liikuntakoulutuksella pystytään vaikuttamaan sotilaan fyysiseen toimintakykyyn eri sotilastehtävien vaatimusten mukaan kehittävästi. Tutkimus pyrkii selvittämään, minkä kaltaista liikuntakoulutuksen tulisi olla parhaimpien mahdollisten tulosten saavuttamiseksi”, tutkija Ojanen kuvailee.

Voima- ja kestävyysharjoittelu sotilaiden fyysisen toimintakyvyn kulmakivinä

Ojasen väitöskirjatutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe sisälsi 21 vuorokauden mittaisen maastoharjoituksen, jossa selvitettiin pitkäkestoisen taisteluharjoituksen vaikutuksia sotilaan fyysiseen toimintakykyyn. Toisen tutkimusvaiheen tavoitteena oli kartoittaa, miten eri tavoilla painotettu liikuntakoulutus vaikuttaa varusmiesten fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen.

Sotilaiden fyysistä toimintakykyä ja sen kehitystä pyrittiin arvioimaan erilaisten fyysisten ja fysiologisten testien ja mittausten avulla. Näiden lisäksi varusmiesten stressitilaa, ravinnonsaantia, unen määrää, liikunta- ja terveyskäyttäytymistä sekä fyysistä harjoittelua seurattiin kyselyiden ja päiväkirjojen avulla.

“Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa nähtiin, että sotilaan työ on pitkäkestoista ja matalatehoista aerobista työtä, joka vaatii raskaidenkin taakkojen kantamista ja nostamista. Taisteluvaiheessa tarvitaan myös nopeutta ja anaerobista suorituskykyä”, Ojanen kuvailee.

Koska sotilaan päivittäiset tehtävät sisältävät paljon matalatehoista työtä, on tärkeää, että liikuntakoulutuksessa pystyttäisiin antamaan erilaisia ärsykkeitä keholle. Tehokkain tapa parantaa koulutettavan sotilaan fyysistä toimintakykyä on harjoitella sekä kestävyys- että voimaominaisuuksia.

Sotilaan voimaharjoittelun tulee olla suunnitelmallista ja ohjattua. Sotilaiden kestävyyden taas on osoitettu kehittyvän tehokkaasti intervallityyppisellä harjoittelulla.

“Säännöllisen ja suunnitelmallisen voimaharjoittelun tiedetään olevan yhteydessä lihaksiston sekä sen tukiosien, jänteiden ja sidekudosten voiman kehittymiseen, tehon ja nopeuden lisääntymiseen ja motorisen suorituskyvyn paranemiseen. Voimaharjoittelusta on hyötyä myös taakankantokykyyn, joka on tyypillinen sotilaan työtehtävä taistelukentällä”, tutkija selventää.

Oma urheilu- ja työtausta herätti aiheen tärkeyteen

Ojasen oma kiinnostus tutkimusaiheeseen juontaa juurensa jo nuoruusvuosilta. Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden maisteriksi valmistunut Ojanen on työskennellyt aiemmin muun muassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitoksessa (KIHU), Liikuntakeskus Pajulahdessa, Paralympiakomiteassa sekä Puolustusvoimien Urheilukoulussa.

“Oma kiinnostus ihmisen fysiologiaan ja fyysiseen harjoitteluun on aina ollut suuri. Oman urheilutaustan, opiskelujen, myöhemmin töiden ja oman valmennustoiminnan kautta se on osa päivittäistä elämääni”, väitöskirjatutkija kertoo.

Erityinen kiinnostus sotilaan fyysisen toimintakyvyn tehokkaasta kehittämisestä alkoi Ojasen toimiessa Puolustusvoimien Urheilukoulussa valmennuspäällikkönä. Tuolloin mies pääsi todistamaan omin silmin, kuinka nopeasti oppivia ja fyysisesti tehtävään päteviä eri lajien huippu-urheilijat olivat myös sotilaina.

Palkitsevinta tutkimuksen tekemisessä on Ojasen mielestä ollut kollegoilta ja puolustusvoimien henkilökunnalta saatu kiitos sekä oman tutkimuspanoksen näkyminen käytännön toiminnassa.

“Antoisinta on ollut muilta saatu positiivinen palaute sekä se kun saa nähdä omien tutkimusten siirtyvän käytäntöön. Tavoitteena onkin, että tutkimuksen tuloksia pystytään hyödyntämään mahdollisimman nopeasti myös käytännössä”, Ojanen päättää.

“Uuden sukupolven pituushyppääjillä on hyvät mahdollisuudet menestyä ” – Suomen pituushyppytoivojen tähtäimessä Tokion olympialaiset

Suomalaisen pituushypyn tulevaisuus näyttää lupaavalta. Urheiluopistosäätiö on kantanut oman kortensa kekoon suomalaisen pituushypyn kehittämiseksi myöntämällä tukea useille lahjakkaille pituushyppääjälle viime vuosina.

Vuonna 2018 tukea myönnettiin kolmelle pituushyppääjälle: Kristian Bäckille, Arttu Pajulahdelle ja Kristian Pullille. Suomen Urheiluliiton pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentaja Suren Ghazaryan on kiitollinen kaikesta tuesta, jonka avulla urheilijat voivat parantaa suoritustaan.

“Urheilijat tarvitsevat Urheiluopistosäätiön kaltaisia tukijoita voidakseen osallistua harjoitusleireille sekä pitääkseen fyysisestä terveydestään huolta esimerkiksi fysioterapian, hieronnan ja muiden palautumiseen liittyvien toimenpiteiden avulla. Kaikki tuki otetaan vastaan kiitollisena”, Ghazaryan selventää

Tokion olympialaiset siintävät silmissä

Ghazaryan katsoo toiveikkaana tulevaisuuteen, Suomalainen pituushyppy on tällä hetkellä erinomaisessa nosteessa.

“Suomalaisen pituushypyn tulevaisuus näyttää valoisalta! Meillä on hyvä maajoukkue ja lahjakkaita uuden sukupolven hyppääjiä, joilla on erittäin hyvät mahdollisuudet menestyä lähitulevaisuudessa.”

Tulevaisuuteen ei ainoastaan suhtauduta toiveikkaasti, vaan menestyksen metsästämiseen on tehty konkreettinen suunnitelma. Ensin otetaan oppia analysoimalla Berliinin EM-kisojen tuloksia ja tapahtumia, sitten katseet suunnataan kohti Tokion vuoden 2020 olympialaisia.

“Luulen, että jokainen huippu-urheilija haaveilee olympiamenestyksestä. Meidän tavoitteemme on pärjätä vuoden 2020 Tokion olympialaisissa, mutta sinne on vielä pitkä matka. Berliinin EM-kisoissa pääsimme testaamaan suomalaisten pituushyppääjien valmistautumista sekä analysoimaan kehitystarpeita”, pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentaja kertoo.

Kutsumusammattina nuorten valmentaminen

Ghazaryan on aina kokenut suurta kutsumusta nuorten urheilijoiden valmentamiseen ja tukemiseen. Armenialainen Ghazaryan on koulutukseltaan yleisurheiluvalmentaja ja liikunnanopettaja. Lähes 40-vuotisen valmentajauransa aikana hän on työskennellyt erilaisissa valmennustehtävissä Armeniassa sekä kansallisen yleisurheiluliiton valmentajana Bahrainissa, Etelä-Koreassa ja Iranissa. Ennen Urheiluliittoon siirtymistä Ghazaryan teki valmennustöitä Kuortaneen Urheiluopiston valmennuskeskuksessa.

“Parasta on, kun voin auttaa, opettaa ja tukea nuoria urheilijoita kehittymään fyysisesti, henkisesti ja älyllisesti. Olen melko varma, että nuo kyvyt ja taidot kannustavat heitä tavoitteiden saavuttamisessa niin urheilussa kuin muillakin elämän osa-alueilla. Minulle suurinta iloa tuottaa se, kun voin auttaa nuoria olemaan onnellisia elämässään ja pääsen seuraamaan tätä onnea”, Ghazaryan päättää.

“En koskaan ajatellut, etten enää pystyisi urheilemaan” – haasteet eivät hidasta paratriathlonisti Liisa Liljan tahtia

Kuva: Wagner Araujo / ITU Media

Liisa Lilja, paratriathlonin ainoa suomalaisedustaja ja Urheiluopistosäätiön Pajulahti-tiimin jäsen, teki suomalaista triathlonhistoriaa kaudella 2017 nappaamalla mestaruuden sekä Hollannin MM-kisoista että Itävallan EM-kisoista.

Voittokulku ei kuitenkaan päättynyt tähän. Vuoden 2017 lopulla kansainvälinen triathlonliitto valitsi porilaislähtöisen Liljan vuoden 2017 parhaaksi naisparatriathlonistiksi maailmassa.

Tulevaisuuden tavoitteista puhuttaessa Liljan ajatukset kääntyvät jo vuoden 2020 Tokion paralympialaisiin. Liljan on aloittanut kuluvan kauden rauhalliseen tahtiin vammattomaan jalkaan tehdyn operaation vuoksi. Erityisesti täysipainoinen juokseminen on aloitettu maltillisesti, sillä mitään ei ole haluttu riskeerata Tokion paralympialaisten häämöttäessä lähitulevaisuudessa.

“Välillä on ollut tuskaistakin, kun on vain pitänyt odottaa jalan toipumista, mutta nyt näyttää taas paremmalta. Ei muuta kuin kohti MM-kisaa ja mahdollisesti vielä lokakuussa joku MC-kilpailu, jotta saan taas kolmen kisan rankingpisteet mukaani tältä kaudelta. Se helpottaisi myös Tokio 2020 paikan saavuttamisessa”, Lilja toteaa.

Kivinen tie huipulle

Liljan matkan MM- ja EM-kultamitalistiksi ei ole ollut helppo.

Nuori urheilijanalku sairastui 8-vuotiaana luusyöpään, jonka päihittämiseen kului kaksi vuotta sairaalahoidossa. Syövästä parannuttuaan Liljan jalkaan iski aggressiivinen sairaalabakteeri, ja jalka oli amputoitava.

Edes jalan menettäminen ei hidastanut sinnikkään Liljan tahtia: amputaation jälkeen liikuntaa rakastava tyttö jatkoi urheilullista elämäntapaansa useiden sairaalavuoteessa vietettyjen vuosien jälkeen.

Fysioterapeutin johdolla uimahallissa suoritettu kuntoutumisprosessi muovasi Liljasta intohimoisen uimarin.

“Olimme aina olleet liikunnallinen perhe, ja ennen vammautumista harrastin telinevoimistelua. En koskaan ajatellut, etten enää pystyisi urheilemaan – minulla oli kuitenkin kolme raajaa tallella”, Lilja muistelee.

Lilja sai ensimmäisen juoksuun soveltuvan proteesin vasta kymmenen vuotta vammautumisen jälkeen. Juoksun riemu vei naisen heti mennessään.

”Ensin se oli sellaista nopeaa kävelyä ja siitä sitten muodostui juoksuksi. Kului sata tuntia, ennen kuin pystyin juoksemaan 500 metriä. Nautin siitä hirveästi”, Lilja muistelee.

Voimaa sisukkaasta luonteesta

Nykyään Lilja elää urheilun ehdoilla. Kiireiseen viikkoon mahtuu 24–30 tuntisen treenauksen lisäksi opiskelua.

Triathlonissa Liisa rakastaa itsensä haastamista ja äärirajoille viemistä.

”Olen aina nauttinut työnteosta ja matkasta kohti huippua, joten kestävyyslajit sopivat minulle täydellisesti. Kestävyysurheilun harrastaminen on hitaasti syntyvä addiktio. Aluksi se on ihan kauheaa, mutta mitä enemmän treenaa, sitä nautinnollisempaa siitä tulee”, paratriathlonin MM-nainen toteaa.

Liljan mukaan haasteiden kohtaaminen on tehnyt hänestä periksiantamattoman luonteeltaan. Lilja on saanut etsiä omat tapansa selviytyä arjen haasteista: hän ei ole koskaan saanut erityiskohtelua.

Triathlonistin mukaan menestystarinoita syntyykin erityisesti silloin, kun joutuu raivaamaan oman tiensä huipulle.

”Menestykseen on pari salaisuutta. Intohimo ja ilo sekä periksiantamaton luonteeni. Olen perfektionisti”, nainen kertoo.

Lilja rohkaisee erilaisten haasteiden kanssa kamppailevia nauttimaan urheilusta.

”Moni asia on omasta asenteesta kiinni. Minäkään en hetkeäkään epäillyt, etten paranisi. Ja liikunnasta voi iloita, vaikka olisikin jokin vamma”, Lilja summaa.

Urheiluakatemia-hankkeen tavoitteena 600 000 tuntia lisää laadukasta valmennusta yläkouluikäisille

Urheiluopistosäätiö tukee Suomen Olympiakomitean koordinoimaa Urheiluakatemia-hanketta. Hankkeen tavoitteena on tehostaa urheiluakatemioiden yläkoulutoimintaa ohjaamalla tukea suoraan valmentajien palkkaukseen.

Suomessa toimii laaja urheiluakatemioiden verkosto, jonka avulla pyritään sovittamaan yhteen nuorten urheilijoiden koulunkäynti ja kehitys urheilijana. Urheiluakatemioiden verkosto toimii 20 seutukunnalla, ja sen piirissä urheilee yli 16 000 nuorta huippu-urheilijan alkua.

Urheiluopistosäätiöltä ja muilta tukijoilta saatu, valmentajille suunnattu palkkatuki jaettiin 15 urheiluakatemialle. Suoran palkkatuen tavoitteena on turvata yläkouluikäisten nuorten koulupäivän aikana tapahtuvan valmennuksen määrä ja laatu.

”Kunnianhimoinen kokonaistavoitteemme on mahdollistaa vuoteen 2021 mennessä 600 000 tuntia lisää laadukasta valmennusta urheiluakatemioihin eri puolille Suomea. Työ käynnistyi tänä vuonna pilotilla, jonka ansiosta saatiin yli 30 000 tuntia valmennusta yläkouluikäisille”, Olympiakomitean kaupallinen johtaja Samuli Vasala kertoo.

Kuva: Suomen Olympiakomitea

Tuelle laaja kysyntä

Palkkatuki herätti suurta kiinnostusta urheiluakatemioissa ympäri Suomea, ja hakemuksia tulikin lähes 50. Hakemusten määrä osoittaa, että tuelle on aito tarve.

”Tämä avaus osoittaa, että nuorten urheilijoiden asialle on selkeä yhteiskunnallinen tilaus ja että tavoitteemme on relevantti. Akatemiat mahdollistavat urheilu-unelmien tavoittelun koulunkäyntiä unohtamatta. Samalla mukaan tarttuvat terveelliset elämäntavat ja reipas asenne ja siksi on tärkeää, että toiminta saa lisää resursseja”, Vasala summaa.

Myös tukea saaneet urheiluakatemiat kokevat hankkeen erittäin tärkeänä. Eräs palkkatukea vastaanottaneista kouluista on Kuninkaanhaan yläkoulu Porissa.

“Tämä tuki menee meillä suoraan sinne, missä on suurin tarve eli monipuolisen valmennuksen lisäämiseen yläkoululaisille. Haluamme tukea nuoria urheilijaksi kasvamisessa monipuolisten perustaitojen kautta ja valmennustuen avulla se onnistuu ilman taikatemppuja”, Kuninkaanhaan yläkoulun liikunnanopettaja Jaakko Räisänen kiittelee.

Pajulahden tennisakatemia panostaa lasten ja nuorten valmennukseen

Kuva: Shutterstock

Urheiluopistosäätiö tukee suomalaisten tennislupausten kehitystä niin liitto- kuin yksittäisten urheilijoidenkin tasolla. Apurahaa on myönnetty muun muassa Pajulahden tennisakatemian ja Suomen Tennisliiton valmentajakoulutuksen kehittämiseen.

Pajulahden valmennusryhmän jäsen ja Valmentajan ammatti- (VAT) ja erikoisammattitutkintojen (VEAT) johtaja Pekka Kainulainen kokee Urheiluopistosäätiöltä saadun tuen tärkeänä.

Kainulaisen mukaan säätiöltä saadun tuen avulla on voitu kehittää muun muassa valmentajien osaamista sekä pelaajien kansallista ja kansainvälistä kilpailua ja leirejä. Tuella on ollut suuri merkitys myös Pajulahden tennistoiminnan kokonaisvaltaisessa kehityksessä.

“Tuki on mahdollistanut Pajulahden tennisakatemian toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen: sen avulla koko Lahden alueen tennistoiminta on vahvistunut ja kilpapelaajien määrä on lisääntynyt eri ikäluokissa merkittävästi”, Kainulainen toteaa.

Suomalaisen tenniksen tulevaisuus löytyy lapsista ja nuorista

Kainulainen näkee lasten ja nuorten tennisvalmennuksen erityisen tärkeänä osatekijänä suomalaisen tenniksen kehityksessä – ja tähän onkin panostettu runsaasti.

“Tulevaisuuden kannalta on ollut erittäin tärkeää, että alle 10-vuotiaiden valmennukseen on panostettu paljon”, Kainulainen tarkentaa.

Kehitystarpeita on pyritty taklaamaan kiinnittämällä huomiota urheilijan arkeen ja jokapäiväisen tekemisen tasoon.

“Toki myös leirityksellä ja kilpailemisella on tärkeä rooli, mutta päivittäisen tekemisen laatu on avain kehitykselle ja siinä haluamme olla entistä parempia”, Kainulainen pohtii.

Nuorten urheilijoiden kehityksen tukeminen palkitsee

Kainulaisen mukaan tennisvalmennus on nuorisovaiheessa osa kasvatustoimintaa, kasvatusta urheiluun ja urheilun avulla. Nuorten urheilijoiden kasvutarinoiden seuraaminen ilahduttaa Kainulaista.

“Iloitsen nuorten ottamista kehitysaskelista niin urheilijana kuin ihmisenäkin. Toki myös kilpailumenestys ja sen tuoma ilo urheilijalle itselleen lämmittää mieltä”, mies jatkaa.

Kainulainen arvostaa myös Urheiluopistosäätiön tekemää työtä suomalaisen urheilun tukijana. Erityistä kiitosta saa työ nuorisourheilun tasa-arvon takaamisessa.

“Tasa-arvoisuus on ollut viime aikoina paljon esillä, kun on pohdittu nuorisourheilun kulmakiviä ja kehittämistarpeita. Sen kehittäminen on varmastikin yksi tärkeimmistä asioista niin yhteiskunnallisesti kuin urheilumenestyksenkin kannalta”, Kainulainen summaa.

”Haluamme mahdollistaa jokaiselle judokalle nousun urapolulla – jopa olympiakultaan asti”

Kuva: Suomen Judoliitto ry

Yksi Urheiluopistosäätiön lukuisista tuensaajista on jo 60 vuoden ikään ehtinyt Suomen Judoliitto ry.

Judoliitto toimii suomalaisten judoseurojen keskusliittona, ja siihen kuuluu yli 120 jäsenseuraa. Hieman alle puolet Judoliiton tuloista tulee Urheiluopistosäätiön kaltaisilta harrastajakunnan ulkopuolisilta tukijoilta ja sponsoreilta.

Suomen Judoliiton valmennuspäällikkö Jaana Jokinen kokee Urheiluopistosäätiöltä ja muilta sponsoreilta saadun tuen tärkeänä osatekijänä suomalaisen judovalmennustoiminnan mahdollistamisessa. Säätiön myöntämän tuen avulla Judoliitto on voinut kehittää erityisesti maajoukkuetoimintaa ja valmennuksen tukipalveluja.

”Tämän vuoden tuen turvin olemme muun muassa pystyneet toteuttamaan psyykkisen valmennuksen koulutuksen urheiluakatemiaympäristöissä työskenteleville maajoukkuevalmentajille, jotta he voivat jatkossa tehostaa psyykkisen valmennuksen toteuttamista perusarjessa”, Jokinen selventää.

Tulevaisuuden tavoitteena olympiakulta

Judoliitto on asettanut valmennustoiminnan tavoitteeksi olympiakullan. Olympiakullan tavoittelu ei kuitenkaan tarkoita voimavarojen keskittämistä muutamaan lupaavaan judokaan, vaan jokaiselle valmennettavalle halutaan luoda yhtäläiset mahdollisuudet kehittyä urheilijana.

”Haluamme mahdollistaa jokaiselle judokalle nousun judokan urapolulla jopa olympiakultaan asti. Siksi myös valmennustoimintamme tavoitteena on tuottaa judokoita, jotka kykenevät saavuttamaan arvokisamitaleita aikuisten sarjoissa ja onnistuessaan voittamaan jopa olympiakultaa”, Jokinen toteaa.

Jokinen kokee, että Urheiluopistosäätiö tekee tärkeää työtä urheilu- ja liikuntakasvatuksen parissa. Myös säätiön toteuttama työ tasa-arvon kehittämiseksi on naisen mielestä merkityksellistä.

”Judoliitto on saanut useana vuonna tukea myös sovelletulle judolle. Tukisummalla on pystytty tukemaan muun muassa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n organisoimaa kansainvälistä Pajulahti Games -kilpailutapahtumaan osallistumista.”

Urheilijoiden auttaminen ja tukeminen palkitsevinta työssä

Jokinen aloitti Judoliiton valmennuspäällikkönä vuodenvaihteessa, ja tehtävä oli organisaatiossa täysin uusi. Uusi positio on antanut Jokiselle vapaat kädet luoda uutta.

”Kaiken on saanut tavallaan luoda tyhjältä pöydältä. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta uskon, että toimintamme suunta on oikea”, tuore valmennuspäällikkö kertoo.

Eniten Jokinen nauttii työssään urheilijoiden auttamisesta ja tuen antamisesta – niin urheilun saralla kuin muillakin elämän osa-alueilla.

”Eniten iloa antaa arjessa se, kun pystyy auttamaan urheilijoita lajiin tai valmennukseen liittyvissä asioissa tai sitten muuten vain tukemaan heitä ihmisenä kasvun tiellä.”

”Urheilijoiden tukeminen on erittäin merkittävä tekijä suomalaisessa urheilussa”

Kuva: Sami Perttilä


Kolmiloikkaaja Simo Lipsanen on tuorein Urheiluopistosäätiön Pajulahti-tiimin urheilijoista. Kolmivuotinen sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa.

Lipsasen taidoista saatiin erityisen vahvaa näyttöä kaudella 2017, kun nuori kolmiloikkaaja rikkoi Pertti Pousin lähes 50 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Tulevaisuuden tavoitteikseen kolmiloikkaaja luettelee Berliinin EM-kisoissa sekä muissa aikuisten arvokisoissa pärjäämisen.

”Päätavoitteena tälle kaudelle on menestyminen EM-kisoissa. Tulevaisuuden tavoitteena on pärjätä aikuisten arvokisoissa ja hilata omaa ennätystä mahdollisimman pitkälle”, Lipsanen toteaa.

Liikunnalla ollut aina suuri rooli elämässä

Urheilulla on ollut suuri rooli Lipsasen elämässä lapsesta saakka. Liikunnallinen elämäntapa alkoi jo pienenä poikana perheen maatilan töissä auttaen ja pihapelejä leikkien. Yleisurheilu tempaisi nuoren kolmiloikkaajan mukaansa noin 10 vuotta sitten.

Rakkaus yleisurheiluun kulkee kolmiloikkaajalupauksella suvussa: Lipsasen kaksoissisko Saara heittää keihästä, ja muutkin perheenjäsenet ovat innokkaita urheilun seuraajia.

Lipsasen mielestä urheilussa parasta ovat sen mukanaan tuomat suuret tunteet.

”Urheilu antaa parhaimmillaan sellaisia tunteita ja fiiliksiä, mitä en ole kokenut missään muualla elämässäni”, kolmiloikkaaja kertoo.

Tällaisiin suurilla tunteilla ladattuihin unohtumattomiin hetkiin kuuluu kesän 2017 alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa saavutettu hopeamitali ja Suomen ennätyksen rikkominen.

”Tunnelmat olivat huikeat tuolloin.”

Arvostus Urheiluopistosäätiön työtä kohtaan

Lipsanen kokee, että Urheiluopistosäätiö tekee erittäin tärkeää työtä. Urheilijoiden tukemisella on miehen mielestä suuri merkitys suomalaisen urheilun jatkuvuuden takaamisessa.

Tuki on ollut tärkeää myös Lipsasen oman uran kehittämisessä. Pajulahti-tiimiin kuuluminen sekä Urheiluopistosäätiöltä saatu tuki ovat mahdollistaneet sen, että Lipsanen on voinut laittaa entistä suurempia panoksia urheilu-uraan edistämiseen.

”Tuen avulla pystyn rahoittamaan treenileirejäni ja muita urheiluun liittyviä kuluja. Tuki luo taloudellista turvaa”, kolmiloikan SE-mies toteaa.

Nuoria urheilijoiden alkuja Lipsanen rohkaisee liikunnalliseen elämäntapaan.

”Muistakaa nauttia urheilusta ja pitää hauskaa. Liikunta on erittäin hyvä valinta omaan elämään”, Lipsasen kiteyttää.

“Usko omaan tekemiseen ja periksiantamattomuus” – näistä ammentaa voimansa nuori kestävyysjuoksija

Kuva: Jarmo Viskari

Alisa Vainio on suomalainen kestävyysjuoksija ja ponnistanut uralleen Lappeenrannan Urheilu-Miehet yleisurheiluseurasta.

Vainio on saavuttanut kestävyysjuoksussa useita nuorten SM-mitaleja. Pronssimitalia hän voi ylpeänä kantaa kaulassaan alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuista Eskilstunasta vuodelta 2015.

Syyskuussa 2015 Vainio juoksi elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan 2.33.24, joka alittaa Rion olympialaisten tulosrajan ja sijoittuu Suomen kaikkien aikojen listalla kuudenneksi. Vainio ei kuitenkaan voinut osallistua olympiamaratonille nuoren ikänsä vuoksi.

Vastoinkäymisistä voittoon

Huippulupaus Vainio on kärsinyt aiemmin terveysongelmista. Viime syksynä hänen paluukisansa Jyväskylän SM-maratonilla päättyi keskeytykseen pohjekramppien takia.

“Tällä kaudella tavoitteena on ehjä kilpailukausi ja kovatasoiset kisat”, juoksijalupaus kommentoi.

Periksiantamattomuus ja usko omaan tekemiseen ovat Vainion menestymisen valttikortteja.

“Parhaat tunnelmat lajin ympärillä koostuvat onnistuneista harjoituksista, ja kun pystyy saamaan kaiken irti omasta suorituksesta kisoissa ja harjoituksissa”, Vainio kertoo.

Kesäkuussa 2018 Helsingissä käydyssä Helsinki Half Marathonissa Vainio otti voiton naisten sarjassa ajalla 1.17,28.

Säätiön tuki mahdollistaa paljon asioita

Vainio kehuu Urheiluopistosäätiön ja Pajulahden mahdollistamia loistavia puitteita harjoitteluun.

“Urheiluopistosäätiön toiminta urheilijoiden tukemisessa on loistava, kaikki tarvittava on saatavilla ja puitteet ovat loistavat harjoitteluun”, Vainio kommentoi.

Vuoden 2015 Nuoreksi urheilijaksi valittu Vainio uskoo tulevaan ja neuvoo nuorempiaan kuuntelemaan itseään ja keskittymään asioiden oikein tekemiseen myös pitkällä tähtäimellä.

Jukolan viestin tavoitteena luoda toimintamalli työyhteisöjen osallistumisen ja nuorten valmennuksen tukemiseksi

Jukolan viesti 2018 järjestetään 16.-17.6.2018 Hollolan Hälvälässä Puolustusvoimien harjoitusalueella. Tänä vuonna juostaan 70. Jukolan viesti ja 41. Venlojen viesti. Kilpailijoita Jukolassa suunnistaa viikonlopun aikana jopa 20 000.

Jukolan viesti on suuri suomalainen suunnistustapahtuma. Jukolassa kuntosuunnistajat pääsevät kilpailemaan samoille radoille ja rasteille huippusuunnistajien kanssa. Tavoitteena on luoda toimintamalli kunto- ja työyhteisöjen osallistumisen tukemiseksi.


Kuva: Jukolan viesti kuva-arkisto

Osallistuminen Jukolaan on hyvä tavoite työyhteisön liikuntatapojen kehittämisen ja monipuolistamisen kannalta. Markkinointia ja palveluja kehittämällä pyritään tukemaan TYHY-henkistä valmistautumista ja osallistumista.

Urheiluopistosäätiö työpaikkaliikunnan monipuolistamisen tukena

Jukolan kilpailunjohtaja Jorma Aherto kehuu säätiön antamaa mahdollisuutta käynnistää uusia hankkeita ja lisätä yhteistyötä, mikä avaa myös uusia mahdollisuuksia jatkoa ajatellen.

“Urheiluseurat tarvitsevat isoihin tapahtumiin osaavia kumppaneita, jolloin koko urheiluväki pääsee hyötymään kehityksestä”, Aherto kertoo.

Säätiön myöntämä apuraha on tukenut Jukolan viestintää, jonka kohdejoukkona on ollut erityisesti työyhteisöt työpaikkaliikunnan monipuolistamiseksi. Aherto toivoo myös Jukolan taloudellisen tuloksen mahdollistavan nuorten valmennuksen tukemisen ja tehostamisen tulevina vuosina.

“Nuorten urheilijoiden on hyvä saada ammattitaitoista ohjausta ja näin välttää ylirasitustilat. Testaukset ovat suureksi avuksi kuormituksen säätelyssä ja oikeiden harjoitusmenetelmien löytämisessä”, Aherto lisää.

Tapahtumat tuovat onnistumisia ja uusia haasteita

Aherto on erittäin tyytyväinen yhteistyöhön myös Pajulahden Urheiluopiston kanssa, joka myös edistää Lahden seudun suunnistustapahtumien järjestämistä yhteisen osaamisen myötä.

“Tapahtumat tuovat tunnettuutta seutukunnalle ja sen toimijoille, mutta ennen kaikkea liikuttavat suomalaisia – ja välillä muitakin”, hän kertoo.

Aherton mielestä ihmiset tarvitsevat onnistumisen elämyksiä ja uusia haasteita.

“On hienoa itse nauttia isoista ja elämyksien täyteisistä tapahtumista. Siksi on vuorollaan hienoa päästä myös tuottamaan niitä”, Aherto summaa.

“On hienoa antaa mahdollisuus kaikille pelaajille”

Kuva: HJK kuva-arkistot

HJK:lla seurana on mittava 110 vuoden historia urheilun ja kasvatustyön parissa. HJK liikuttaa viikkotasolla yli 4000 lasta ja nuorta, ja seura hoitaa Helsingin kaupungin kanssa iltapäiväkerhotoimintaa yli 500 koululaiselle.

“Olemme kiitollisia historiastamme ja tunnemme vastuumme tulevaisuudesta. Pidämme tärkeänä yhteiskuntavastuuta, ja tiedämme roolimme lasten ja nuorten liikunnan tukijana. Meillä on velvollisuus ja iso rooli suomalaisen jalkapalloilun kehittäjänä yhteistyössä muiden tahojen kanssa”, kertoo HJK ry:n toiminnanjohtaja Timo Muurinen.

Urheiluopistosäätiöltä tukea HJK:n nuorten leiriharjoitteluun

Urheiluopistosäätion tukisumma auttaa monia nuoria, jotta he pääsevät mukaan leiritoimintaan.

“Urheiluopistosäätiöllä, niin kuin meilläkin, on aito halu auttaa lapsia ja nuoria sekä saada heidät tuntemaan itsensä tasa-arvoiseksi joukkueessa. Aina on joku, joka ei pääse leirille mukaan. Hän on joko vähävarainen ja syrjäytymisuhan alla oleva pelaaja. Urheiluopistosäätiön tuella koko joukkue pääsee mukaan leirille. On hienoa antaa mahdollisuus kaikille pelaajille tulla mukaan”, kertoo Muurinen.

Muurisen mukaan palkitsevinta on, kun näkee, että lapset ovat aidosti mukana. HJK:ssa on huomattu, että joukkueen harjoituspäivinä pelaajat käyvät koulussakin enemmän. Samoja kavereita nähdään kouluissa ja treeneissä.

“Urheiluopistosäätiö on mahdollistaja, jos mietin jalkapalloa kokonaisuudessaan ja nykyistä seurojen roolia yhteiskunnassa. Jokainen nuori ja perhe tarvitsevat tukea. Joukossa on voimaa. Avuntarvitsijoita tulee vuosi vuodelta kuitenkin enemmän. Lisäksi mediat ovat nostaneet esiin harrastamisen kalleuden. Toiminnan kehittymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää pitää harrastamisen kustannukset alhaalla ja saada lapset ja nuoret pysymään mukana”, sanoo Muurinen.

Urheiluopistosäätiö pyrkii toiminnallaan lisäämään liikunnan tasa-arvoisuutta sekä edistämään nuorten liikuntaharrastuksia monipuolisesti eri lajien parissa.

“Harrastamisen kustannukset ovat nykyään lisääntyneet merkittävästi. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen”, painottaa Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään

HJK on seura, joka menestyy monella eri tasolla ja kasvattaa huippupelaajia. Pelitaitojen lisäksi seura haluaa ennen kaikkea kasvattaa hyviä ihmisiä. Jalkapallo opettaa niin fyysisiä kuin henkisiä taitoja.

“Alle prosentista tulee kuitenkaan liigatason futaajia. Tavoitteemme on, että jokaisesta tulee kunnon kansalaisia ja he oppivat toimimaan ryhmässä ja ottavat toisensa huomiooon. Haluamme vaalia oppimisen iloa. On tärkeää, että pieni juniori saa turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä”, selventää Muurinen.

HJK haluaa olla myös suomalaisen jalkapallon kehityksen etujoukoissa. Tämän vuoksi yksi seuran arvoista on kunnianhimo.

“Oman itsemme haastamisen lisäksi, haluamme haastaa myös muut ympärillämme ja ruokkia kunnianhimoa. Kilpailuun lähteminen vaatii aina rohkeutta ja uskallusta sekä itsensä haastamista ja epävarmuuden sietokykyä”, kertoo Muurinen.

Muurisen mukaan klubilaisuus on itsessään kantava voima, joka tuo elämään iloa ja intohimoa. Yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään.

Urheiluopistosäätiö tukee vammaishuippu-urheilun valmennuksen kehittämistä

Paralympiakomitea käynnisti Urheiluopistosäätiön tuella ja yhteistyössä Liikuntakeskus Pajulahden kanssa ParaVAT -ohjelman syksyllä 2017 vastatakseen kiristyvään kansainväliseen kilpailuun vammaishuippu-urheilussa. ParaVAT on paralympiavalmentajien ammattitutkinto, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden paneutua valmentamisen haasteisiin sekä oman osaamisen ja toimintaympäristön kehittämiseen.

ParaVAT koulutus toteutetaan yhdessä VAT 9:n kanssa eli vammaisurheilijoiden valmentajat kouluttautuvat yhdessä vammattomien urheilijoiden valmentajien kanssa, joiden keskinäinen vuorovaikutus on merkittävää puolin ja toisin. Pääosa koulutuksesta on yhteistä ja osa eriytettyä.

Paralympiakomitean pääsihteeri Tero Kuorikosken mukaan vammaisurheilun selkeä menestystekijä on erityisesti valmentajien osaaminen, ja näin ParaVAT -ohjelman avulla pyritään vahvistamaan osaamista, lisäämään informaatiota ja yhteisöllisyyttä valmentajien välillä.

“Valmentajan työ on usein yksinäistä. Lisäarvoa tuo pitkällä jaksolla muodostuva valmentajien välinen yhteisöllisyys, joka toivottavasti jatkuu toistensa sparraamisena myös jatkossa”, Kuorikoski tiivistää.

Paralympiakomitean valmennuspäällikkö Kimmo Mustonen kokee ParaVAT -ohjelman korostavan laaja-alaisempaa näkemystä ja kokemusta vammaisurheilusta. Hän kokee ohjelman olevan myös merkittävä koulutuksellinen askel eteenpäin.

Urheiluopistosäätiö toteuttaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvon periaatetta

Urheiluopistosäätiö on ollut kokonaisvaltaisena apuna ParaVAT -ohjelman toteutuksessa. Säätiön tukea on käytetty valmistelevassa työssä kuten lähijakson sisältöjen suunnittelussa, luentomateriaaleissa ja tarvittavissa erityistarpeissa. Suurin kuluerä ja säätiön tuki on kuitenkin käytetty ohjelman toteutukseen, markkinointiin ja myyntiin.

Kuorikoski ja Mustonen kehuvat säätiön laaja-alaista suomalaisten urheilijoiden ja tutkimuksen tukemista eri tahoille. He painottavat säätiön osuutta kokonaisuuden mahdollistamista suomalaisessa urheilun kentässä sekä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatetta.

“Yhdenvertaisuus ei ole vain pehmeä arvo, vaan myös suomalaisen urheilun kriittinen ja läpileikkaava menestystekijä”, Kuorikoski sanoo.

Mustonen näkee säätiön tuen merkityksellisenä vammaisurheilun toiminnan tukemisessa. Hän korostaa myös tuesta saatavaa merkitystä urheilijalle itselleen.

“Vaikka puhutaan pienistä summista, on tuen merkitys suuri”, Mustonen lisää.

Työn parhaat hetket liittyvät urheilijoihin ja heidän valmentajiin

Urheilijoiden ja valmentajien uran edistäminen on Kuorikosken mukaan erittäin palkitsevaa. Hänen mukaansa työn parhaat hetket liittyvät ehdottomasti itse urheilijoihin.

“Vammaisurheilussa on kyse urheilusta, niin kuin muussakin urheilussa, mutta paljon laajemmassa perspektiivissä. Arvostan mahdollisuutta olla mukana näin hienossa liikkeessä”, Kuorikoski sanoo.

Valmennuspäällikkönä toimiessa Mustonen kokee tärkeänä yhteistyön eri lajien valmentajien kanssa. Myös säätiön tukema Pajulahden leiritoiminta on Mustosen mukaan tärkeää nuorten toiminnan kannalta.

“Kun puhutaan huippu-urheilusta niin menestystä toki aina haetaan, mutta sen ei tarvitse aina olla mitali”, Mustonen summaa.

Kuvat: ParaVAT kuva-arkisto

“Liikunnan ja urheilun pitää olla hauskaa ja siitä pitää pystyä nauttimaan”

Urheiluopistosäätiön Pajulahti-tiimiläinen Lassi Etelätalo on voitontahtoinen keihäänheittäjä, joka edustaa Joensuun Katajan yleisurheilujaostoa. Henkilökohtaisen ennätyksensä 84,98 Etelätalo heitti loukkaantumisen jälkeen paluukisassaan Joensuussa vuonna 2014.

Urheilu ja liikunta ovat kulkeneet Etelätalon mukana jo lapsesta alkaen. Jo 6-vuotiaana kutsuivat yleisurheiluseuran harjoitukset. Paljon erilaisia urheilulajeja on mahtunut matkan varrelle, joista yleisurheilun lisäksi Etelätalo mainitsee jalkapallon, tenniksen ja koripallon.

Urheiluopistosäätiön tuki mahdollistaa ammattimaisen harjoittelun

Urheiluopistosäätiö tukee monipuolisesti urheilun ja liikunnan eri muotoja. Pajulahti-tiimin urheilijat saavat kukin vuosittain 4 000 euron suuruisen apurahan valmennusrahastoonsa.

“Tuen avulla saan mahdollistettua ammattimaisen harjoittelun, johon kuuluu muun muassa leirit Pajulahdessa ja ulkomailla”, Etelätalo kertoo.

Etelätalo kehuu Urheiluopistosäätiön monipuolista yksilölajien tukemista.

“Mielestäni on hienoa, että Urheiluopistosäätiö tukee useita eri yksilölajien urheilijoita. Varsinkin pienempien lajien urheilijoille tukea on usein vaikea saada”, Etelätalo kommentoi.

Tavoitteena Suomen edustus Berliinin EM-kilpailuissa

Ensi kaudella Etelätalon tavoitteena on päästä edustamaan Suomea EM-kilpailuihin Berliiniin.

“Tulosraja EM-kilpailuihin on 80 m, joten se pitäisi heittää päästäkseen EM-kilpailuihin. Olympiamenestys Tokiossa kiinnostaa myös kovasti”, Etelätalo sanoo.

Etelätalon mielestä urheilu antaa parhaimmillaan itsensä haastamista ja onnistumisia.

“Minulle se paras tunne tulee kilpailuista ja kaikesta niihin liittyvistä. Itsensä ja muiden haastaminen, onnistumiset ja voittaminen antavat sellaisia tunteita mitä muualta on vaikea saavuttaa”, Etelätalo summaa.

Kilpa- ja huippu-urheiluun laaja kehittämishanke

Liikuntatieteellisessä tutkimuksessa otettiin uudenlainen askel, kun Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU perusti olympiakomitean huippu-urheiluyksikön, Liikuntakeskus Pajulahden ja Kisakallion urheiluopiston kanssa kolmivuotisen kehittämishankkeen, jonka aiheena on kestävyyslajien yhteistyö ja suomalaisen harjoittelumallin sekä seurantajärjestelmien kehittäminen.

Urheiluopistosäätiö on myöntänyt KIHU:n tutkimushankkeelle yhteensä 35 000 euron avustuksen vuosiksi 2016−2018.

“Tämä on ensimmäinen kerta, kun säätiö rahoittaa useampi vuotista tutkimushanketta näin suurella summalla”, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Lisäksi Urheiluopistosäätiö myöntää vuosittain hakemuksesta tutkimusapurahaa liikuntatieteelliseen ja liikuntalääketieteelliseen tutkimustyöhön.

Ensimmäisen vuoden miniseminaariesitysten pohjalta on päätetty, että hankkeen toisena vuonna edistetään kolmea kestävyyslajeille yhteistä asiaa: harjoittelu ja sen seuranta, korkean paikan harjoittelu, sekä naisurheilun terveyden erityiskysymys liittyen urheilijan painonhallintaan, hormonitoimintaan sekä luun tiheyden muutoksiin.

“Tässä hankkeessa ei tehdä tutkimusta kyseessä olevista aiheista, vaan määritellään keinot edellä mainittujen asioiden edistämiseen. Tavoitteena on myös, että hanke synnyttää uusia tutkimuksia edellämainituista aihealueista”, kertoo hankkeen johtaja Ari Nummela.

Tavoitteena kehittää suomalaisesta kestävyysurheilusta maailman huippua

Hankkeen merkittävä tavoite on kehittää suomalaista kestävyysurheilua ja -valmennusta. Hankkeessa ovat mukana kaikki merkittävät kestävyyslajit: maastohiihto, kestävyysjuoksu, kilpakävely, uinti, ampumahiihto, suunnistus, hiihtosuunnistus, yhdistetty, soutu, melonta, pikaluistelu, triathlon, ja pyöräily.

Useimmilla hankkeessa mukana olevilla lajeilla on käytössään myös harjoituspäiväkirjasovelluksia, jotka ovat verkkopohjaisia sovelluksia harjoittelun seurantaan. Hankkeessa paneudutaan tarkemmin eri sovellusten sisältöihin ja mahdollisuuksiin tehdä harjoittelusta, testituloksista, ja kilpailuista analyysiä.

Nummelan mukaan suuri lisäarvo tulee lajien välisestä yhteistyöstä tiedon jakamisessa. Tärkeänä tavoitteena on yhteistyön synnyttäminen kestävyyslajien välillä, jonka uskotaan vaikuttavan osaamisen lisääntymiseen suomalaisessa kestävyysurheilussa.

“Tärkeää jatkokehityksen kannalta on löytää ne yhteiset kestävyyslajien kehittämiskohteet, joiden avulla suomalainen kestävyysurheilu säilyttäisi asemansa ja nousisi kohti maailman eliittiä”, Nummela summaa.

Urheiluopistosäätiö liikuntatieteellisen tutkimuksen tukena

KIHU tunnetaan vahvana soveltavan urheilututkimuksen osaajana. Tutkimustoiminta ulottuu urheilijan koko polulle aina lasten liikkumisen tutkimisesta huippu-urheilijoiden harjoitusmenetelmien kehittämiseen.

Urheiluopistosäätiö tukee monilla eri tavoin liikuntatieteellistä tutkimusta, urheiluvalmennusta ja tasa-arvoista liikuntaa.

“Itse olen ryhmäni kanssa saanut rahoitusta säätiöltä aikaisemmin juoksun taloudellisuuden tutkimushankkeeseen sekä nyt tähän kestävyysurheilun kehittämishankkeeseen”, Nummela kertoo.

Nummelan mielestä omassa työssä palkitsee eniten onnistumiset erilaisissa hankkeissa ja erityisesti eri lajien kanssa tehtävässä yhteistyössä.

“Yhteistyölajien urheilijoiden onnistumiset ovat suuria ilonaiheita tässä työssä”, hän summaa.

Kuvat: KIHU kuva-arkisto

“Urheilu antaa todella paljon energiaa”

Vihti ja suomalainen huippu-uinti ovat kuuluneet yhteen jo vuosikymmeniä. Nea-Amanda Heinola on viimeisimpänä Pajulahti-tiimiin liittynyt ja maamme lupaavimpiin nuoriin uimareihin lukeutuva.

Hän on myös vuoden 2016 nuorten EM-pronssimitalisti 50 metrin vapaauinnissa. Heinolan taustajoukoista löytyy myös pitkän uran tehnyt valmentaja Esa Sievinen.

Pajulahti-tiimin urheilijat saavat kukin vuosittain 4 000 euron suuruisen apurahan Urheiluopistosäätiöltä valmennusrahastoonsa. Heinolan tavoitteet vuoden 2020 olympialaisten lisäksi ovat tällä kaudella SM-uinnit kesäkuussa sekä aikuisten EM-kisarajojen rikkominen.

Ilman epäonnistumisia ei tule onnistumisia

Urheilullisesta perheestä tulevan Heinolan elämään uinti on kuulunut tiiviisti jo pienestä pitäen, ja intohimo urheiluun näkyy periksiantamattomuutena harjoituksissa ja kilpailuissa. Hän kokee pienen itsepäisyyden ja paineensietokyvyn olevan hyödyksi uralla, sillä harjoittelu on kovaa ja luovuttaa ei saa.

“Urheilu antaa parhaimmillaan todella paljon energiaa ja voimaa jaksaa elää elämää eteenpäin, vaikka olisikin murheita. Se antaa myös paljon nautintoa ja terveellisyyden tunnetta”, Heinola kertoo.

Parhaana urheilumuistona Heinola mainitsee ehdottomasti kesän 2016 Unkarissa järjestetyt nuorten EM kilpailut, jolloin hän voitti pronssia kovatasoisessa kisassa. Heinolan mukaan parhaat tunnelmat uinnin parissa ovat onnistuminen ja itsensä yllättäminen hyvillä suorituksilla.

Heinola neuvoo nauttimaan jokaisesta hetkestä niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin.

“Aina kaikki ei mene nappiin, mutta ei pidä luovuttaa. Ilman epäonnistumisia ei tule onnistumisiakaan”, hän summaa.

Pajulahti tärkeä harjoittelupaikka

Yhteistyö Olympiakomitean kanssa on uudenlainen aloite säätiön tuesta suomalaiselle huippu-urheilulle. Kaikki Pajulahti-tiimin jäsenet tähtäävät lajissaan seuraaviin olympialaisiin ja hyödyntävät säätiön omistaman Liikuntakeskus Pajulahden harjoittelumahdollisuuksia, kertoo Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Heinolan mukaan Urheiluopistosäätiön toiminta on erittäin hyödyllistä ja auttaa pääsemään omissa tavoitteissa eteenpäin. Hän korostaa Pajulahden urheiluopiston loistavia mahdollisuuksia leirien järjestämiseen.

“Urheiluopiston avustus ja Pajulahti-tiimiläisenä olo auttaa urheilu-uran keskittymisessä siten, että esimerkiksi Pajulahdessa voi pitää ihan samanlaisia leirejä kuin ulkomaillakin. Leirit kotimaassa ovat tärkeitä, sillä Pajulahteen ei ole pitkä matka ja leireillä treenaaminen auttaa kilpailuissa menestymiseen”, Heinola summaa.

Kuva: Esa Sievinen

Urheiluopistosäätiö tukee koripalloturnauksen järjestämistä

Lahti Basketball Juniorit ry (ent. Namika Lahti Juniorit ry) on vuonna 2012 perustettu juniori- ja harrastekoripalloseura, jonka tärkeimpänä toiminta-ajatuksena on tarjota eri-ikäisille junioreille ja harrastepelaajille mahdollisuus harrastaa koripalloa jokaiselle itselleen sopivalla tasolla.

Seuran B-juniorit pelaavat kovatasoista EYBL-koripalloliigaa, johon osallistumisen edellytyksenä on järjestää oma turnaus yhden kerran kahden vuoden sarjajaksossa.

Urheiluopistosäätiön tukemalla apurahalla (5000€) Lahti Basketball Juniorit järjesti European Youth Basketball Liigan B-junioreiden koripalloturnauksen Pajulahden Urheiluopistolla 22.-25.3.2018.

“Olemme halunneet tuoda turnauksen Suomeen ja Lahteen, jotta pelaajien vanhemmat, muu seuraväki ja tukijoukot pääsevät näkemään pelaajamme kansainvälisissäkin peleissä”, EYBL-projektin vetäjä ja organisaattori Jukka Pelkonen kertoo.

Urheiluopistosäätiö luo mahdollisuuksia

Lahti Basketball EYBL-projekti pyörii pääosin vanhempien ja yrityskumppaneiden avulla, mutta silti kotiturnauksen järjestäminen ei olisi ollut mahdollista ilman Urheiluopistosäätiön myöntämää apurahaa.

“Olemme erittäin kiitollisia yhteistyöstä Urheiluopistosäätön kanssa. Apuraha on ollut meille todella tarpeen”, Pelkonen kiittelee.

Pelkosen mielestä säätiön toimintatapa on erinomainen, ja se mahdollistaa ensiluokkaisen Pajulahden Urheiluopiston käytön yhä laajemmalle käyttäjäkunnalle.

“Taloudelliset resurssit ovat useilla urheiluseuroilla tiukat ja varmasti moni haluaisi hyödyntää Urheiluopistoja enemmänkin. Toiminta ja tuki mahdollistaa pienempienkin seurojen ja järjestöjen mahdollisuuden järjestää harjoitusleirejä ja kilpailutapahtumia hyvissä olosuhteissa”, hän lisää.

Onnistuneet pelikokemukset tuovat iloa myös vuosien päästä

Seura kokonaisuudessaan tarjoaa koripalloa harrastaville nuorille hyvät olosuhteet ja valmennuksen sekä mahdollisuuden kehittyä huippu-urheilijaksi. Omassa työssään palkitsevana Pelkonen mainitsee omien turnausten järjestämisen Pajulahden Urheiluopistolla.

“Puitteet kansainväliselle tapahtumalle ovat Suomessa erinomaiset moniin Baltian maihin verrattuna ja vierailevat joukkueet ovat olleet erittäin tyytyväisiä”, hän summaa.

Parhaat ilonaiheet omassa työssä muodostuvat Pelkosen mielestä siitä, kun joukkueen pelaajat saavat onnistuneita pelikokemuksia koti- ja kansainvälisiltä koripallokentiltä, ja kun kehittymistä pelaajana tapahtuu.

“Oma tavoitteeni on, että pelaajat ja valmentaja muistavat mukavat EYBL-kokemukset vielä eläkepäivinä ja kertovat tarinoita kovista kansainvälisistä peleistä ja pelimatkojen tapahtumista”, Pelkonen kertoo.

Kuvat: Lahti Basketball Juniorit ry kuva-arkisto

Urheiluopistosäätiö onnittelee Matti Suur-Hamaria paralympiakullasta

Matti Suur-Hamari laski lumilautacrossin paralympiakultaa Etelä-Korean Pyeongchangissa.

Suur-Hamari kuuluu Urheiluopistosäätiön tukemaan Pajulahti-tiimiin.

”Nyt on käynnissä kolmas vuosi sopimuksesta. Olin otettu, kun minut valittiin Pajulahti-tiimiin. Arvostan kaikkea tukea, sillä se antaa mahdollisuuden keskittyä treeneihin ja kisoihin”, kertoi Suur-Hamari aiemmin talvella.

“Urheilu antaa parhaimmillaan itsensä oppimista ja tunteita”

Maajoukkue Judoka Katri Kakko on yksi Urheiluopistosäätiön Pajulahti-tiimiläisistä.

Voimakastahtoinen Sodankylän kasvatti muutti Etelä-Suomeen 16-vuotiaana. Unelmana silmissä kiiltävät vuoden 2020 olympialaiset sekä arvokisamenestys.

Pieniä vastoinkäymisiä viime vuonna kokenut Kakko pitää tämän kauden tärkeimpänä tavoitteena pääsevänsä takaisin omalle tasolleen.

Hän uskoo pystyvänsä pistämään kampoihin oman sarjansa vastustajille. Myös kansainväliset mitalit ovat hänellä tähtäimessä.

“Tällä kaudella tavoite on päästä takaisin 2016 kauden tasolle. Toki olisi mahtavaa päästä mukaan arvokisoihin. Tavoitteenani on kerätä karsintapisteitä olympialaisiin, ja syksyn tavoitteena on tietysti myös Grand Prix -kisat”, Kakko kommentoi.

Kuva: Pajulahden kuva-arkisto

Säätiön tuki antaa taloudellisen turvan

Urheiluopistosäätiö haluaa olla osa suomalaista urheilun ja liikunnan perhettä sen kaikilla osa-alueilla, niin huippu-urheilussa kuin edellytysten luomisessa jokaiselle nuorelle liikkua ja harrastaa.

Kakko arvostaa Urheiluopistosäätiön toiminnan monipuolisuutta ja sitä, kuinka suuria summia vuosibudjetista laitetaan urheilijoiden tukemiseen.

“Pajulahti-tiimiläisenä olo auttaa keskittymään urheiluun. Kun avustusta on myönnetty vuoteen 2020 asti, ei tarvitse stressata joka vuosi mistä ja miten löytää rahoituksen, kun on jo varma tuki takana. Pidemmällä aikavälillä tämä on erittäin hyvä asia”, Kakko kertoo.

Oma tahto ja sinnikkyys vievät eteenpäin

Kakon mukaan tekemisen täytyy lähteä omasta tahdosta.Urheilla kannattaa niin kauan, kun siitä nauttii. Hän kokee, että urheilu antaa parhaimmillaan itsensä oppimista ja tunteita.

“Aina ei ole kivaa ja ruusuilla tanssimista. Kun kuopasta nousee ja onnistuu, se palkitsee”, hän sanoo.

Maajoukkue Judokan mukaan urheilu kasvattaa. Kakko kokee olevansa positiivinen, eikä jää murehtimaan menneitä, vaan yrittää keskittyä aina tulevaan. Kakko on aina ollut myös kiinnostunut omasta lajista ja sen tekemisestä. Hän kertoo olevansa hyvä nauttimaan tekemisestä varsinkin kisapäivinä.

“Mahtavaa on, kun pystyy todistamaan itselleen, että pystyy siihen ja päättää aina ottelun jälkeen, että kyllä se mitali sieltä tulee”, Kakko summaa.

Kuva: Martin Kraus

Urheiluopistosäätiön apurahalla edistetään lajiturvallisuutta sekä toteutetaan historian ensimmäinen pihatrampoliinien SM-kisakiertue

Jari ja Sanna Mönkkönen Jani Tanskasen haastateltavana. Kuva: Aki Havukainen / EMG

Urheilugaalan Esikuva-erikoispalkinto ja Urheiluopistosäätiön 10 000 euron apuraha luovutettiin Suomen Urheilugaalassa 18.1.2018 Jari ja Sanna Mönkköselle.


Apuraha käytetään Mönkkösten Volttimedia-yrityksen järjestämään trampoliini SM-kiertueeseen. Kiertueen tavoitteena on kerätä lajin harrastajia yhteen sekä edistää lajin turvallisuutta.

Mönkkösellä mittava ura takana

Mönkkösen 1998 voittama rekin EM-hopea oli ensimmäinen EM-mitali Suomelle 25 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2001 hän teki jälleen historiaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena maailman cupin osakilpailun. Kansainvälisen menestyksen ohella Mönkkösen palkintokaappia koristaa 30 SM-kultaa vuosilta 1991-2006.

“Jari Mönkkönen oli huippu-urheilijana taistelija ja tiennäyttäjä. Hän palautti uskon suomalaisen telinevoimistelun kansainväliseen menestykseen”, muistuttaa Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Sanna Mönkkönen (o.s. Vuori) nousi telinevoimistelussa jo juniorina SM-kisojen palkintopallille. Hän juhli näytösvoimistelun Euroopan mestaruutta Suomen Taitovoimisteluklubin joukkueessa 1993. Lajinvaihto aerobiciin toi 1999 MM-joukkuepronssia.

Pariskunta perusti kolme vuotta sitten yhteisen Volttimedia-yrityksen, jonka työtä he jatkavat Jarin vakavasta loukkaantumisesta huolimatta.

Valavat uskoa vastoinkäymisiä kohdanneille ihmisille

Jari Mönkkönen on esiintynyt onnettomuutensa jälkeen julkisuudessa haluten antaa uskoa vakavia vastoinkäymisiä kohdanneille ihmisille ja perheille etenkin liikunnan ja urheilun maailmassa.

“En halua, että yksikään nuori joutuu kokemaan tämän kohtalon. Kaikessa elämässä on riskinsä, mutta monet tilanteet olisivat estettävissä, jos olisi tietoutta enemmän”, Mönkkönen kertoo.

Jari on kehittänyt oman kehonhallintaa, liikkuvuutta, taitoa ja voimaa kehittävän oheisharjoitteluohjelman ”Game of Skills”. Hän on tehnyt GOS-harjoitteluohjelmia mm. alppihiihtomaajoukkueelle ja jääkiekkoilijoille.

Säätiön apuraha kannustaa yhdenvertaisuuteen

Urheiluopistosäätiön myöntämällä apurahalla on suuri merkitys kiertueen toteutumiseen. Kiertueella kuljetaan ympäri Suomen kymmenellä paikkakunnalla ja summa käytetään matka- ja majoituskuluihin.

Sanna Mönkkönen kokee Urheiluopistosäätiön toiminnan valmennuksen, liikuntakasvatuksen ja liikuntatieteellisen tutkimuksen tukijana merkittäväksi. Kiertueella on SM-arvojen ohella tärkeä merkitys Mönkköselle.

”Koen etenkin tärkeäksi, että tuella voidaan edistää yhdenvertaisuutta, niin vammaisten ja vammattomien välillä kuin vähävaraisten harrastustoimintaa tukien. Kiertueen avulla saamme tehtyä jotain konkreettista, joka koskettaa suurta joukkoa ja joka edistää hyvää asiaa. Samalla voimme kannustaa nuoria liikkumaan ja aktiiviseen elämäntapaan”, Sanna kertoo.

SM-kiertue järjestetään yhteistyössä SuperPark-sisäaktiviteettipuistojen sekä trampoliinivalmistaja Aconin kanssa. Kisakiertue starttaa 17.3. Hyvinkäältä ja huipentuu Vantaan SuperParkissa lauantaina 19.5.2018, jolloin finaalissa kohtaavat Suomen parhaat hyppääjät.

“Urheiluopistosäätiö on tuonut liikunnan tasa-arvon kehittämiseen oman merkittävän panoksensa”

Urheiluopistosäätiö tukee monipuolisesti urheiluvalmennusta, liikuntakasvatusta ja liikuntatieteellistä tutkimusta.


Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry on yksi säätiön tukemista urheilujärjestöistä, joka suunnittelee ja kehittää vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien liikunnan harrastamisen ja kilpailemisen mahdollisuuksia.
Kuva: VAU ry kuva-arkisto

Yhdenvertaisuuden edistäminen liikunnan ja urheilun kentässä

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry tuo tärkeän panoksensa yhdenvertaisuuden edistämiselle liikunnan ja urheilun kentässä. Järjestössä arvostetaan urheilijoita ja liikkujia, jotka pääsevät omassa lajissaan tavoittelemaan tavoitteitaan.

VAU ry:n toiminnanjohtajan Riikka Juntusen mukaan lisäarvoa toiminnalle tuo se, että vammaisurheilun näkyvyyden lisääntyminen luo mahdollisuuksia yhä useammalle. Suurimmat ilonaiheet työssään hän kokee silloin, kun mahdottomasta tulee mahdollista.

“Tällaisia voin kokea, kun perhe löytää yhteisen harrastuksen sen jälkeen, kun on kuvitellut, ettei sellainen ole mahdollista. Iloa tuo myös, kun kuntoutuja löytää takaisin liikunnan ja urheilun pariin”, kertoo Juntunen.

Pajulahti Games hyvän tunnelman kilpailutapahtuma

VAU ry järjestää vuosittain vammaisurheilun kansainvälisen Pajulahti Games -kilpailutapahtuman Liikuntakeskus Pajulahdessa, Lahden Nastolassa. Urheiluopistosäätiön apuraha (6000€) käytetään tapahtuman tuomareiden, toimitsijoiden ja vastuuhenkilöiden majoitus-, ruokailu- ja matkakulujen korvaamiseen.

“Pajulahti on tehnyt merkittäviä investointeja esteettömyyden lisäämiseksi, ja uusi asuntola on todella toimiva. Lisäksi kiitosta saa opiston henkilökunta, jolla on osaamista vammaisurheilusta ja soveltavasta liikunnasta – tämä osaaminen on tärkeää tapahtumien taustalla”, kertoo Juntunen.

Pajulahti Games on vakiinnuttanut paikkansa vammaisurheilun kansainvälisellä kartalla.

“Viimeisten vuosien aikana olemme saaneet paikalle myös kansainvälisiä delegaatioita, jotka ovat tulleet tutustumaan tapahtumaan. Tänä vuonna paikalla oli yksi Tokion 2020 paralympiakisojen harjoittelukaupungeista”, Juntunen summaa.

Pajulahti Games -kilpailutapahtuma järjestettiin kahdeksatta kertaa 19.–21. tammikuuta 2018. Lajeina tapahtumassa olivat maalipallo, istumalentopallo, sokkopingis, judo, yleisurheilu, pyörätuolirugby ja voimanosto. Tapahtuma on saanut palautetta tapahtuman hyvästä tunnelmasta.

“Urheilijat ovat saaneet keskittyä urheiluun, mikä on tärkeintä”, Juntunen kiteyttää.

Tähtäimenä Tokio 2020 paralympialaiset

Urheiluopistosäätiön tukemalla apurahalla (9000€) VAU ry kehittää myös pt-rugbyn ja maalipallon valmennustoimintaa. Molemmissa lajeissa kansainvälisellä tasolla mennään kohti ammattimaista toimintaa. Juntusen mukaan tärkeää on päästä harjoittelemaan hyvissä olosuhteissa osaavien valmentajien johdolla.

“Kummankin lajin osalta Pajulahti on ollut myös arvokisojen näyttämönä. Meille lajiliittona apuraha ja samalla jo pitkään jatkunut yhteistyö Pajulahden urheiluopiston kanssa merkitsevät paljon”, Juntunen kertoo.

Tavoitteena molemmissa lajeissa on saavuttaa paikka Tokio 2020 paralympialaisiin. Tuen avulla VAU ry jatkaa leiritoiminnan kehittämistä, harjoitusolosuhteiden parantamista ja päivittäisvalmennusta sekä syventää asiantuntijatoiminnan yhteistyötä urheiluakatemioiden ja Liikuntakeskus Pajulahden kanssa.

”On tärkeää tehdä ahkerasti töitä oman unelmansa eteen ja mennä sitä kohti”

Paralumilautailija Matti Suur-Hamari

”Usko unelmiin.” Tämä pätee monessakin asiassa, mutta se on ennen kaikkea imatralaisen paralumilautailija Matti Suur-Hamarin ohje niin nuorille urheilijalupauksille kuin elämään yleensä. Risteyskohdissa ovat miestä ohjanneet periksiantamattomuus ja sinnikkyys.

Suur-Hamari loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 2009, ja hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan polvesta alaspäin. Hän on kuntounut ällistyttävällä tavalla.

Suur-Hamarin uusi elämä alkoi sairaalassa. Hän näki Youtubessa videon, jossa yhdysvaltalainen Evan Strong laski mäkeä lumilaudalla jalka-amputaatiosta huolimatta.

”Sillä hetkellä päätin, että minäkin pystyn samaan”, kertoo Suur-Hamari.

Ensimmäisen proteesin hän sai yhdeksän kuukautta onnettomuuden jälkeen. Takaisin rinteeseen ja entisen harrastuksensa lumilautailun pariin hän palasi keväällä 2012.

Uransa ensimmäisissä MM-kisoissa 2015 Suur-Hamari voitti krossin MM-kullan ja banked slalomin MM-pronssin.

”Paras muisto on ehdottomasti vuoden 2016 X Games-kisojen kultamitali. Olin pienestä asti katsonut kisoja, ja osallistuminen oli ollut suurena haaveena. Olin alkujaan jo pelkästä kisakutsusta ylpeä”, sanoo Suur-Hamari.

Vuosi 2016 toi mukanaan myös maailmancupin voiton. Seuraavana vuonna 2017 hän uusi paracrossin MM-kultansa Big Whitessa Kanadassa. Hän voitti samoissa kisoissa maailmanmestaruuden myös banked slalomissa.

Suur-Hamari kertoo, että häneltä tiedustellaan usein kauden tavoitteista. Tänä vuonna katse on luonnollisesti Etelä-Korean Pyeongchangin paralympialaisissa.

”Uraani on mahtunut hienoja laskuja, ja meillä on loistava tiimi viemässä hommaa eteenpäin. Jokainen kisa on oma matkansa maaliviivalle. Kun maaliviiva ylittyy, voidaan vasta katsoa mihin oma suoritus tällä kertaa riitti. Kun lähtee hyvällä fiiliksellä kisaan, näkyy se usein myös tuloksessakin”, jatkaa Suur-Hamari.

Urheiluopistosäätiö tukee Pajulahti-tiimiläisiä

Pajulahti-tiimiläiset saavat Urheiluopistosäätiöltä kukin vuosittain 4 000 euron suuruisen apurahan valmennusrahastoonsa.

”Nyt on käynnissä kolmas vuosi sopimuksesta. Olin otettu, kun minut valittiin Pajulahti-tiimiin. Arvostan kaikkea tukea, sillä se antaa mahdollisuuden keskittyä treeneihin ja kisoihin”, kertoo Suur-Hamari.

Pajulahti harjoitteluympäristönä on myös ollut Suur-Hamarin mieleen.

”Pajulahdessa itsessään on hieno ympäristö, ja sinne on luotu hyvät mahdollisuudet urheilijoille kehittyä. Vaikka olenkin talviurheilija ja matkustan paljon ulkomailla, kesäaikaan teen paljon fysiikkaan liittyviä harjoitteita Pajulahdessa”, jatkaa Suur-Hamari.

Suur-Hamarin mielestä tärkeintä on unelmoida sekä luottaa omaan tekemiseen.

”Toivon nuorille lupauksille, että he jaksavat unelmoida. On tärkeää tehdä ahkerasti töitä oman unelmansa eteen ja mennä sitä kohti. Kun laittaa aamuisin kärsivällisesti ne haalarit niskaan, palkintokin tulee lopulta”, sanoo Suur-Hamari.

Urheilu vei mukanaan jo nuorena

Matti aloitti 4-vuotiaana uinnin, ja omien sanojensa mukaan hän on harrastanut useita eri lajeja laskuvarjohyppäämisestä karting-autoiluun.

”Olen kiitollinen vanhemmilleni, että olen päässyt harrastamaan monia eri lajeja. Tämä on auttanut myös urallani, sillä pystyn monipuolisesti harjoittelun yhteydessä tehdä erilaisia oheisharjoitteita”, kertoo Suur-Hamari.

Matti myöntää olleensa jo lapsena kovapää, ja monen lajin kokeilu menikin usein ensin kaatumisen ja ylösnousemisen kautta.

”Teininä teimme usein temppuja rinteissä. Olin aika usein se, joka kaatui upeimmin. Harjoittelun kautta tekniikka kuitenkin löytyi, ja homma lähti luistamaan. Olen aina ollut tietyllä tapaa uhkarohkea ja kokeillut rohkeasti mahdottomiakin asioita. Se on vienyt myös eniten eteenpäin. Ennakkoluulottomuus ja loputon itseluottamus auttavat niissä hetkissä, kun tuntuu, että asiat eivät suju”, päättää Suur-Hamari.

Urheilugaalan Esikuva-erikoispalkinto ja Urheiluopistosäätiön 10 000 euron apuraha Jari ja Sanna Mönkköselle

Esikuva-erikoispalkinnolla ja Urheiluopistosäätiön 10 000 euron apurahalla palkitut Jari ja Sanna Mönkkönen Jani Tanskasen haastateltavana. Kuva: Aki Havukainen / EMG

Urheilugaalan Esikuva-erikoispalkinto ja Urheiluopistosäätiön 10 000 euron apuraha luovutettiin Suomen Urheilugaalassa 18.1.2018 Jari ja Sanna Mönkköselle tueksi ja kannustukseksi työhön ja arkeen.

“Jari Mönkkönen oli huippu-urheilijana taistelija ja tiennäyttäjä. Hän palautti uskon suomalaisen telinevoimistelun kansainväliseen menestykseen”, kertoo Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Apurahoilla tuetaan jälleen urheilutoimintaa

Urheiluopistosäätiö tukee jälleen vuonna 2018 monipuolisesti urheiluvalmennusta, liikuntakasvatusta ja liikuntatieteellistä tutkimusta. Urheiluopistosäätiön eri tarkoituksiin myöntämien apurahojen kokonaismäärä jatkoi kasvamistaan vuodesta 2017 säätiön suunnitelmien mukaisesti.

“Lähdemme myönteisin mielin vuoteen 2018. Viime vuonna kokonaissumma oli 350 000 euroa. Vuodeksi 2017 apurahoja myönnettiin eri tarkoituksiin 365 000 euroa. Vuoden 2018 kokonaisbudjetti on 400 000 euroa, josta hakemuksesta myönnettiin 252 400 euroa. Jatkoimme myös edellisvuosina aloitettujen erillishankkeiden tukemista”, kertoo Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Urheiluopistosäätiön pääomaa kasvatetaan sijoituksilla, jotka kohdennetaan ympäri maailmaa. Säätiön toiminta on ollut vakaata ja suhdanteet ovat olleet kohdillaan myös sijoittamisen näkökulmasta.

“Tähdet ovat olleet kohdillaan, ja olemme onnistuneet kasvattamaan säätiön pääomaa sijoituksilla tasaisesti. Meillä on tahoja, joita olemme tukeneet jo vuosia sekä uusiakin hakijoita on tullut joukkoon”, kertoo Hako.

Yksilöurheilijoille enemmän apurahoja

Urheiluapurahoja myönnettiin yhteensä 221 400 euroon. Suurimmat potit saivat liitot, piirit ja erilaiset valtakunnalliset yhteisöt, yhteensä 133 000 euroa. Yksittäisille seuroille myönnettiin apurahoja 48 000 euroa ja yksittäisille urheilijoille 40 400 euroa. Vuodelle 2018 Urheiluopistosäätiö lisäsi yksilöurheilijoiden apurahojen määrää.

“Iloksemme yksilöurheilijoilta tuli enemmän hakemuksia, sekä lajikirjo oli suurin koskaan. Tärkeintä on saada mahdollisimman monipuolisia ja hyviä hakemuksia. Positiivista oli myös, että maajoukkuetason urheilijoita oli myös hyvä määrä hakijoissa”, kertoo Hako.

Yksittäisistä urheilijoista apurahan saivat mm. Kristian Bäck, Jenni Kangas, Taru Kuoppa, Viveca Lindfors, Heidi Nokelainen, Henry Manni, Benedek Oláh, Arttu Pajulahti, Kristian Pulli, Topi Raitanen ja Jouki Tikkanen.

Jokaiselle mahdollisuus liikkua

Urheiluopistosäätiö haluaa olla osa suomalaista urheilun ja liikunnan perhettä sen kaikilla osa-alueilla, niin huippu-urheilussa kuin edellytysten luomisessa jokaiselle nuorelle liikkua ja harrastaa. Suurin osa apurahoista myönnettiin valmennusleireihin, joissa apurahan saajat voivat hyödyntää säätiön omaa urheiluopistoa Liikuntakeskus Pajulahtea.

“Kaikilla nuorilla ei ole mahdollisuuksia harrastuksiin. Yhteistyössä Liikuntakeskus Pajulahden kanssa olemme kehittäneet mallin, jossa voimme tukea vähävaraisten lasten ja nuorten pääsyä mukaan leireille. Tarkoitus on edistää nuorten liikuntaharrastuksia monipuolisesti eri lajien parissa ja lisätä liikunnan tasa-arvoisuutta, jossa jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen”, jatkaa Hako.

Lajiliitoille, piireille ja seuroille myönnetyistä apurahoista suurimmat apurahat ohjautuivat tahoille, joita Urheiluopistosäätiö on tukenut jo vuosia kuten yleisurheilu, kamppailulajit, tennis, jalkapallo ja erityisliikunta sekä vammaisurheilu.

“Olemme saaneet mukaan uusia lajeja niin sisäpalloilulajeista kuin talviurheilusta. Ihmiset ovat myös ottaneet paraurheilun omakseen. Uusimpana tuen kohteena on Jukolan Viesti, jonka koemme paikallisesti merkittävänä tapahtumana. Tapahtuman järjestäminen on kova ponnistus seuroilta ja kunnilta”, miettii Hako.

14 hakijaa saivat vuodelle 2018 Urheiluopistosäätiön tutkimusapurajoja liikuntatieteelliseen työhön. Yhteensä summa on 31 000 euroa. Aihealueina väitöskirjoissa on esimerkiksi liikunnan aiheuttaman mielihyvän yhteys aivomekanismeihin, sekä miten valmentaja voi parhaiten tukea urheilijaa yhdistämään urheilun ja opiskelun kaksoisuraksi.

“Liikunnalla on vahva tulevaisuus ja syytä ollakin. Jokainen meistä ikään katsomatta voi pitää huolta kunnostaan ja jaksamisestaan. Huippu-urheilu on oma muotonsa, mutta sen rinnalla nuorten liikuntakasvatus on erittäin tärkeässä asemassa. Koemme tukitoiminnan edistävän urheilun ja liikkumisen asemaa”, päättää Hako.

Liikunnan aiheuttaman mielihyvän tutkimus sai apurahan

Urheiluopistosäätiön tutkimusapurahojen uusi kohde on liikunnan aiheuttaman mielihyvän yhteys aivomekanismeihin. Tätä tutkii filosofian maisteri Tiina Saanijoki väitöskirjatyössään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tavanomaisen aerobisen harjoittelun ja intervalliharjoittelun mielialavai- kutuksia, ja toisaalta tutkia aivokuvantamisen avulla aivojen palkitsemisjärjestelmään liittyvän opioidijärjestelmän aktivaatiota liikunnan yhteydessä. Yksilölliset eroavaisuudet liikuntaan liittyvissä euforian ja palkitsevuuden ominaisuuksissa saattavat osaltaan olla liikunnallisen aktiivisuuden taustalla ja niiden selvittäminen voi auttaa kehittämään uudenlaisia lähestymistapoja ihmisten liikunnalliseen aktivoimiseen. Urheiluopistosäätiö myönsi tutkimushanketta varten 5 000 euron suuruisen apurahan.

Terveystieteiden maisteri Sini Kontrolle on myönnetty jatkorahoitusta 5
000 euroa väitöskirjatyöhön, jonka aiheena on entisten huippu-urheilijoiden
fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkäytön ja tupakoinnin väliset yhteydet sekä
niihin liittyvät sairaudet ja kustannukset sekä kuolleisuus.

Liikuntatieteiden maisteri Milla Saarisen väitöskirjatutkimus nimeltään
Voittamista urheilussa ja koulussa! on saanut myös jatkorahoitusta. Tutkimus
pyrkii selvittämään, miten valmentaja voi parhaiten tukea urheilijaa
yhdistämään urheilun ja opiskelun kaksoisuraksi. Työtä tuetaan 3 000 euron
apurahalla.

Urheiluopistosäätiö on päättänyt jakaa liikuntatieteelliseen työhön tutkimusapurahoja
14 hakijalle vuodeksi 2018 yhteensä 31 000 euroa.

Kaikki myönnetyt tutkimusapurahat löytyvät tästä.


Urheiluapurahoja jaettiin 221 400 euroa

Urheiluopistosäätiö on myöntänyt hakemusten perusteella urheiluapurahat vuodeksi 2018. Myönnetty summa nousi 221 400 euroon, missä on hieman yli 10 000 euron kasvuvuoteen 2017 verrattuna. Eniten lisääntyivät yksittäisten urheilijoiden apurahat. Suurimmat potin saivat liitot, piirit ja erilaiset valtakunnalliset yhteisöt, yhteensä 133 000 euroa. Yksittäisille seuroille myönnettiin apurahoja 48 000 euroa ja yksittäisille urheilijoille 40 400 euroa.

− Suurin osa apurahoista myönnettiin valmennusleireihin, joissa apurahan saajat voivat hyödyntää säätiön omaa urheiluopistoa Liikuntakeskus Pajulahtea, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.
− Apurahan saajien joukossa on useita maajoukkuetason urheilijoita. Hako toteaa.

Yksittäisistä urheilijoista apurahan saivat mm. Kristian Bäck, Jenni Kangas, Taru Kuoppa, Viveca Lindfors, Heidi Nokelainen, Henry Manni, Benedek Oláh, Arttu Pajulahti, Kristian Pulli, Topi Raitanen ja Jouki Tikkanen.

Lajiliitoille, piireille ja seuroille myönnetyistä apurahoista suurimmat apurahat ohjautuivat yleisurheilulle 40 000, kamppailulajeille 23 500, tennikselle 23 000, erityisliikunnalle ja vammaisurheilulle 21 000 ja jalkapallolle 15 500 euroa.
Kaikki apurahan saaneet löytyvät tästä.

Tutkimusapurahat vuodeksi 2018 haettava jo syyskuussa

Urheiluopistosäätiö siirtyy kuluvan vuoden aikana uuteen aikatauluun
urheilu- ja liikuntakasvatukseen liittyvien tutkimusapurahojen haussa.

− Jatkossa tutkimusapurahat haetaan urheiluapurahojen tapaan etukäteen
seuraavaa vuotta varten, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako. – Tänä vuonna tutkimusapurahoja jaetaan siis kaksi
kertaa. Maaliskuussa jaoimme vuoden 2017 tutkimusapurahat ja syksyllä päätämme
vuoden 2018 tutkimusapurahoista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusapurahoja vuodeksi 2018
on haettava säätiön sähköisen apurahajärjestelmän kautta syyskuun 2017 aikana.
Päätökset julkistetaan 8.12.2017.

Valmentajan vaikutusta nuoren uraan tutkitaan Urheiluopistosäätiön apurahan turvin

Miten yhdistää urheilu-ura ja opiskelu urheilulukiossa ja millainen on valmentajan vaikutus nuoren urapolkuun? Tätä selvittää liikuntatieteiden maisteri Milla Saarisen väitöskirjatutkimus nimeltään Voittamista urheilussa ja koulussa! Tutkimus pyrkii selvittämään, miten valmentaja voi parhaiten tukea urheilijaa yhdistämään urheilun ja opiskelun kaksoisuraksi. Urheiluopistosäätiön vuoden 2017 tutkimusapurahojen jaossa Saarisen tutkimustyöhön myönnettiin 3 000 euroa suuruinen apuraha.

Terveystieteiden maisteri Sini Kontro puolestaan sai 4 000 euroa väitöskirjatyöhön, jonka aiheena on entisten huippu-urheilijoiden fyysisen aktiivisuuden, alkoholinkäytön ja tupakoinnin väliset yhteydet sekä niihin liittyvät sairaudet ja kustannukset sekä kuolleisuus.

Lääketieteen lisensiaatti Toivo Kerttu sai 4 000 euroa väitöskirjatyöhön, jonka aiheena on objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, terveydentila, vammat sekä tuki- ja liikuntaelimistön toiminta nuorilla Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimuksessa.

Liikuntatieteiden maisteri Tommi Ojanen sai 4 000 euron jatkorahoituksen väitöskirjatutkimukseensa, jonka aiheena on sotilaan kuormittuminen pitkäkestoisessa taisteluharjoituksessa sekä eri tavalla toteutetun voima- ja kestävyysharjoittelun vaikutus sotilaan fyysiseen toimintakykyyn ja kehon koostumukseen.

Liikuntatieteiden kandidaatti Sini Lällä sai 4 000 euroa pro gradu -työhön, jonka aiheena kilpailukautta edeltävän painonpudotuksen vaikutuksia naisyleisurheilijoiden kehonkoostumukseen, suorituskykyyn ja hormonipitoisuuksiin.

Urheiluopistosäätiö jakoi liikuntatieteelliseen työhön tutkimusapurahoja tänä vuonna 11 hakijalle yhteensä 30 000 euroa. Yhteissumma kasvoi 5 000 eurolla vuodesta 2016. Kaikki myönnetyt tutkimusapurahat löytyvät tästä.

Uimari Nea-Amanda Heinola
Pajulahti-teamiin

Nea-Amanda Heinola ja Jukka Hako allekirjoittamassa yhteistyösopimusta. Tyytyväiseltä näyttää myös valmentaja Esa Sievinen.

Maamme lupaavimpiin nuoriin uimareihin lukeutuva vihtiläinen Nea-Amanda Heinola on Urheiluopistosäätiön ja Olympiakomitean yhteistyön pohjalta rakennetun Pajulahti-teamin tuorein jäsen. Kaikki Pajulahti-teamin jäsenet tähtäävät lajissaan seuraaviin olympialaisiin ja hyödyntävät säätiönomistaman Liikuntakeskus Pajulahden harjoitusmahdollisuuksia.

Nea-Amanda Heinola saavutti viime vuonna alle 17-vuotiaiden sarjassa 50 metrin vapaauinnissa pitkässä altaassa EM-pronssia. Aika oli tuolloin 25,64 ja se oli uusi nuorten Suomen ennätys.

Vihti ja suomalainen huippu-uinti ovat kuuluneet yhteen jo vuosikymmeniä. – Ei siis ihme, että myös Nea-Amandan takaa löytyy tuttu ja menestyksekäs valmentaja Esa Sievinen, toteaa säätiöntoimitusjohtaja Jukka Hako.

Pajulahti-teamin olympialaisiin tähtäävät urheilijat saavat kukin vuosittain 4 000 euron
suuruisen apurahan valmennusrahastoonsa. – Nea-Amandan sopimus on nelivuotinen
ja ulottuu vuoden 2020 Tokion olympialaisiin saakka. Pajulahti-teamin
urheilijoita on uusimman sopimuksen myötä yhteensä seitsemän, kertoo Jukka Hako

Hymyilevä mies -elokuva pokkasi palkinnon urheilukulttuuriteosta

Kansainvälisestikin palkittu elokuva Hymyilevä mies pokkasi palkinnon urheilukulttuuriteosta
17.1.2017 järjestetyssä Urheilugaalassa. Elokuva kertoo nyrkkeilijä Olli Mäestä
ja on kunnianosoitus hänen urheilijauralleen.

Muut ehdokkaat, joista voittaja äänestettiin, olivat yhdeksän valokuvaajan toteuttama kirja
Matsipäivä – Suomifutista valokuvina ja kouluille suunnattu Para School Day
-kiertue vammaisurheilun arvon ja arvostuksen nostamiseksi. Palkintoluokan
voittaja sai Uno-pokaalin ohella Urheiluopistosäätiön erikoisstipendin.

Urheiluopistosäätiö on yksi Urheilugaalan yhteistyökumppaneista ja nimenomaan palkintoluokan
Urheilukulttuuriteko kummi.

− Elokuvan saama erikoisstipendi ohjataan Olli Mäen syntymäkaupunkiin Kokkolaan,
jossa hän aloitti urheilu-uransa. Yhteensä 10 000 euron stipendi jaetaan Kokkolassa juniorinyrkkeilyn parissa työskentelevän kolmen urheiluseuran kesken, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako .

Urheilukulttuuriteon ehdokkuus kunnianosoitus Olli Mäelle

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ensimmäinen suurtapahtuma, tammikuun 17. päivänä
järjestettävä Urheilugaala, on julkistanut ehdokkaansa viidessä eri
palkintoluokassa. Lisäksi paljastettiin kärkikymmenikkö Sykähdyttävin
urheiluhetki 2016 -yleisöäänestykseen, jonka voittaja ratkeaa Urheilugaalan
iltajuhlan yhtenä huipentumana Hartwall Areenassa Helsingissä.

Urheiluopistosäätiö solmi vuosi sitten kolmivuotisen yhteistoimintasopimuksen Urheilugaalan kanssa. − Sopimuksen mukaan säätiö on pääsponsori luokassa Urheilukulttuuriteko, kertoo
säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako.

Ehdokkaina Urheilukulttuuriteko-palkinnon saajiksi ovat kansainvälisesti palkittu
Hymyilevä mies -elokuva nyrkkeilijä Olli Mäestä, yhdeksän valokuvaajan
toteuttama kirja Matsipäivä – Suomifutista valokuvina ja kouluille suunnattu
Para School Day -kiertue vammaisurheilun arvon ja arvostuksen nostamiseksi.
Palkintoluokan voittaja saa Uno-pokaalin ohella Urheiluopistosäätiön
erikoisstipendin.

− Urheilugaalan myöntämä ehdokkuus on kunnianosoitus paitsi elokuvalle niin myös Olli Mäelle,
kiitteli pääosaa varten yli neljä vuotta nyrkkeilyharjoituksissa valmistautunut näyttelijä Jarkko Lahti
julkistamistilaisuudessa.

Muita palkintoluokkia ovat muun muassa vuoden läpimurto, vuoden esikuva, vuoden
urheilumarkkinointiteko ja vuoden urheiluseura.

Sokerina pohjalla kuunnellaan kansan ääntä, kun julkistetaan Sykähdyttävin urheiluhetki 2016. Pudotuspelin ensimmäisessä vaiheessa lähes 30 ehdokkaan joukosta semifinaalivaiheeseen selviytyi kymmenen eniten ääniä saanutta hetkeä. Yleisöäänestyksen toinen vaihe on käynnistynyt. Vaihtoehdot löytyvät Urheilugaalan sivustolta: urheilugaala.fi.

Urheiluopistosäätiön toimitusjohtaja Jukka Hako (oik.) onnitteli Urheilugaalan 2017 Urheilukulttuuriteko-palkintoluokan ehdokkaita Jarkko Lahtea (pääosa elokuvassa Hymyilevä mies), Leena Kummua (Para School Day -kiertueen edustaja) sekä kolmikkoa Miska Savolainen, Tommi Jäkkä ja Petteri Lehtonen (Matsipäivä-kuvakirjan edustajat). Kuva: Suvi Suovaara / EMG

Urheiluapurahoja jaettiin 211 000 euroa

Urheiluopistosäätiö on myöntänyt hakemusten perusteella urheiluapurahat
vuodeksi 2017. Myönnetty summa nousi 211 000 euroon, missä on pieni kasvu
vuoteen 2016 verrattuna. Suurimmat potin saivat liitot, piirit ja erilaiset
valtakunnalliset yhteisöt, yhteensä 128 000 euroa. Yksittäisille seuroille
myönnettiin apurahoja 50 000 euroa ja yksittäisille urheilijoille
33 000 euroa.

− Suurin osa apurahoista myönnettiin valmennusleireihin, joissa
apurahan saajat voivat hyödyntää säätiön omaa urheiluopistoa Liikuntakeskus
Pajulahtea, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka
Hako
.

Yksittäisistä urheilijoista apurahan saivat mm. yleisurheilijat Jenni
Kangas, Heidi Nokelainen, Henry Manni ja Roni Ollikainen.

Lajiliitoille ja piireille myönnetyistä apurahoista suurimmat apurahat
ohjautuivat yleisurheilulle 44 500, tennikselle 24 000,
erityisliikunnalle ja vammaisurheilulle 21 000, kamppailulajeille
20 000 ja jalkapallolle 16 000 euroa.

Kestävyysurheiluun laaja tutkimushanke

Urheiluopistosäätiön rahoituksen turvin Kilpa- ja
huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) käynnistää laajan kestävyyslajien
yhteistyötä ja suomalaisen harjoittelumallia ja seurantajärjestelmää kehittävän
tutkimushankkeen.

Urheiluopistosäätiö on myöntänyt hanketta varten yhteensä 35
000 euron avustuksen vuosiksi 2016−2018.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun säätiö rahoittaa useampivuotista tutkimushanketta näin suurella summalla, kertoo säätiön toimitusjohtaja Jukka Hako .

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kuvataan ja verrataan
kestävyysharjoittelua eri kestävyyslajeissa Suomessa ja tehdään vertailu
kansainväliseen vaatimustasoon. Ensimmäisen
vaiheen tulosten perusteella tehdään tarkemmat tutkimussuunnitelmat, miten
suomalaista kestävyysvalmennusta voidaan kehittää, jotta kansainvälistä
menestymistä voidaan tulevaisuudessa saavuttaa. Hankkeen johtajana toimii dosentti Ari Nummela KIHU:sta.

− Hankkeen loppuraportti esitellään suunnitelmien mukaan
marraskuussa 2018. Väliraportointi on vuotta aiemmin, Hako kertoo.

Hanke on ensimmäinen vaihe osana suurempaa hankekokonaisuudelle,
jonka tarkoituksena on kehittää kestävyysharjoittelua Suomessa sekä tuottaa
sitä kautta menestystä suomalaiselle kestävyysurheilulle.

Säätiö yhteistyöhön Suomen Olympiakomitean kanssa

Kuvassa urheilijat vasemmalta lukien Lassi Etelätalo, Alisa Vainio, Liisa Lilja ja Aleksi Ojala. Istumassa säätiön asiamies Jukka Hako.Urheiluopistosäätiö allekirjoitti neljän Pajulahti-teamin urheilijan kanssa sopimuksen apurahayhteistyöstä marraskuun lopulla 2015 Liikuntakeskus Pajulahdessa. Kolmas sopijaosapuoli on Olympiakomitea.

Urheiluopistosäätiö ja Suomen Olympiakomitea ovat solmineet kuusivuotisen sopimuksen yhteistyöstä. Sopimus ulottuu vuoden 2020 loppuun asti. Sopimuksen myötä säätiön kokonaan omistama Liikuntakeskus Pajulahti on saanut Olympic Trainer Centerin aseman. Pajulahden toiminnasta olympiavalmennuskeskuksena on sovittu Liikuntakeskus Pajulahden ja Olympiakomitean kanssa erikseen. 

Tärkeä osa Urheiluopistosäätiön ja Olympiakomitean sopimuksessa on olympiaurheilijoista koostuvan Pajulahti-teamin perustaminen. 

− Ryhmään valittiin kuusi urheilijaa, joista viiden tähtäin on Tokion kesäkisoissa 2020 ja yhden talvikisoissa 2018 Etelä-Koreassa. Säätiön apuraha kullekin urheilijalle on 4 000 euroa vuodessa. Tokion kesäkisoihin tähtäävä urheilija sai näin 20 000 euron apurahapäätöksen, toteaa säätiön asiamies Jukka Hako. 

Hako pitää säätiön ja Olympiakomitean kanssa solmittua sopimusta historiallisena. - Sopimus vankistaa oman opistomme Pajulahden asemaa Suomen kärkiopistojen joukossa. Pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta ja saanut sopimuksen myötä myös ansaitsemansa tunnustuksen. 

− Uskon ja toivon, että sopimus saa aikanaan jatkoa, Hako sanoo. 

Yhteistyö Olympiakomitean kanssa on uudenlainen pääavaus säätiön tuesta suomalaiselle huippu-urheilulle. Hako korostaa, että säätiön apurahatoiminta on monipuolistunut myös muilla tavoilla. - Olemme ottamassa käyttöön vähävaraisten perheiden leirituen yhteistyössä Pajulahden kanssa. Rinnan huippu-urheilun kanssa haluamme säätiön apurahoilla vaikuttaa tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa, painottaa säätiön asiamies Jukka Hako.